Kiireinen joulukuu helpottaa jo

Onpahan ollut kuukausi, ei ole juurikaan ollut aikaa ruoanlaitolle tai leipomiselle. Vähän jotain kuitenkin. Ja runsaasti inspiraatiota ulkona syödessä. Esim. Boulevard Socialin seesamihummus oli viedä kielen mennessään. 

Paahdettua kukkakaalia, seesamihummusta, dukkah-mausteseosta,
parmesaania @boulevardsocial

Heittämällä paras syömäni hummus, ikinä. Täytyy ruveta testaamaan kotikeittiössä, jos pääsisi edes lähelle. Se oli  niin hyvää, että jopa inhokkikasvikseni (ruusukaalin ohella) kukkakaali upposi melkein viimeistä murua myöten. Tällaisissa sosiaalisen syömisen ravintoloissa kannattaa olla ainoa kasvissyöjä - saa enemmän ruokaa kuin muut, jotka joutuvat 2-3 henkeen jakamaan annoksensa. 

Tässä kirjoituksessa kuitenkin jotain joulukuun hätäisiä virityksiä. Esim. Kahlua-pullon pohjat piti saada upotettua johonkin ja Pinterestistä löytyikin resepti, jota testasin ja aika hyväksi havaitsin. Täytyy vaan paistaa vähän pidempään, jotta irtoaa nätimpänä vuoasta. Hyvää se oli näinkin, mutta melkein nolotti tarjota vieraille. Enkä ehkä olisi kehdannut tarjotakaan, elleivät vieraat olisi tuttuja jo lähes 30 vuoden takaa. 

Noudatin kyllä reseptiä, hyvinkin tarkkaan, joten ehkä amerikkalaiset uunit vaan on vähän erilaisia ja omassa uunissa pitää paistoaikaa pidentää. Riittääköhän 5 minuuttia?
Huom. Kuvassa näkyvä vasara oli tärkeässä roolissa leipomisen aikana - sen avulla hakkasin kaapista löytyneen suklaalevyn murusiksi :)


Kahlua-kakun syöneille kavereille tarjottiin ennen kakkua sitä helpointa vierasruokaa eli ruokaa, jonka vieraat saivat itse valmistaa. 

Se oli tällä kertaa raclettea ja koska menu oli kasvisvoittoinen, ei sellaista ähkyä tullut, ettei suklaakakku olisi maistunut hetken luovan tauon jälkeen. 
Yksi neljästä racletten syöjästä lähti jo ennen jälkkäriä, joten sanoisin, että kakussa ei ollut  mitään vikaa, kun kerran kolmasosa katosi kolmen naisen suuhun. 





Joululeipominen on meillä yleensäkin aika vähäistä - koristellaan kaupan piparit (ja meillä ikuinen joulusuosikki Annas pepparkakor -piparitalo) ja leipastaan tortut. Piparitaloon tuli niin paljon karkkia, ettei saatu edes savupiippua mahtumaan mukaan. Ha! 

Nyt se leipominen  oli normaaliakin vähäisempää - kun jouluruoat on vedetty, ei jouluinen suklaakakku yleensä enää uppoa. Joten tämän vuoden leipomisten kohokohta oli kun tehtiin Dronningholmin #uudetmuodot ohjeilla snautseri- ja pöllötorttuja ja tuikattiin kuvat instaan. Ja @dronningholm tykkäsi ja kommentoi kuvia. Kyllä oli 8-vuotias fiiliksissä! Ja jouluaattona oli tarkkaa, kuka sai syödä pöllöjä ja kuka ei (isoveljelle ei pöllöä herunut). 

vaihtelua joulutorttuihin. Sama maku, #uudetmuodot @dronningholm

Mummeille toki tehtiin perinteiset puolukkakakut. 

Olen ottanut reseptin aikanaan Kotivinkistä talteen ja rasvan ja puolukan täplittämä repaleinen sivu kaivetaan esiin vähintään kerran vuodessa. Resepti on mielestäni  oikein hyvä sellaisenaan ja kakku säilyy hyvänä ja mehevänä jääkaapissa monta päivää. Sopii myös pakastettavaksi (koska ei meidän perheessä ainakaan mene kokonainen kuivakakku kerralla). 
Ja sopii hyvin myös lahjaksi, koska on mehevä ja moneen suuhun sopiva. 
Eli tälläkään kertaa ei jäänyt meille itselle syötäväksi. 

Mutta onneksi puolukkaa on vielä pakastin täynnä, äiti toi jouluna lisääkin. 
Ja koska sitä nyt kerran oli niin tehtiinpä kakun jatkoksi vielä puolukkasämpylöitäkin, Pirkan porkkanasämpylöiden reseptillä. Taikina ei kohonnut erityisen hyvin, joten sämpylät jäivät vähän lituskaisiksi, mutta hyviä silti olivat, erityisesti paksun juustosiivun kera (en tykkää voin mausta mitenkään erityisesti, joten en sitä sipaise edes tuoreelle leivälle). 

Ne reseptin mukaiset porkkanasämpylät onnistuvat joka kerta, mutta näitä puolukkaisia täytyy vielä vähän säätää. Auttaisikohan hunaja? Taikina oli niin löysää, ettei sämpylöitä oikein saanut pyöriteltyä eikä lusikka-annostelu tuottanut nättiä lopputulosta. 

Nyt valmistaudutaan jo uuteen vuoteen, menulla helppoa ja lapsille maistuvaa tex mexiä ja karkkia. Sekä tietysti kuohujuomaa!

Kiitos tästä vuodesta ja erinomaista tulevaa! 

 

Pinkki-oranssi risotto

Aika paljon on ollut kaikkea viimeisen parin viikon ajan. Ja siksi ei ole tullut laitettua ruokaakaan. Mutta onneksi lounasravintolat on keksitty, illalla pärjää vaikka leivällä, jos on päivällä syönyt kunnolla. Ja onneksi joskus pääseen niiden kaupungin parhaiden pöytien ääreen ihan työn puolestakin. Viime viikolla söin mm. pienen maistelu-menun Gaijinissa. Namia! 

Gaijinin lihaton pieni maistelumenu: kasviksia eri muodoissa, pehmeää taskurapua ja vähän jäätelöäkin mantelikakun kanssa. 

Viikonloppuna kuitenkin oli aikaa olla keittiössäkin. Perjantaina vietettiin lasten kanssa pizzaperjantaita. Meillä käytetään pizzapohjan reseptinä Otavan suuresta keittokirjasta löytyvää pohjaa (modattuna). Kirjan olen joskus kauan kauan sitten saanut kummeilta lahjaksi. Paljon muuta siitä ei tule tehtyä, mutta tuo pizza on sellainen, että lapsikin osaa taikinan vaivata. Perusreseptiin meillä siis vaihdetaan osa vehnäjauhoista ruisjauhoiksi. Pari pellillistä pizzaa tuli, jokaiselle oma osionsa, jotta jokainen sai oman makunsa mukaan. Siinä oli sitten kinkku-ananasta ja margaritaa mozzarellan kera ja oliiveilla, basilikalla ja chilillä tuunattua margaritaa. Hyvää oli. Ja riittävästi. 

Kahdesta pellillisestä pizzaa riitti hyvin neljälle hengelle.

 Sunnuntaina tein sitten taas risottoa, johon paahdoin jääkaapissa oikeaa hetkeä odottaneen myskikurpitsan. Valkoviini oli vähissä, joten risottoon tuli nesteeksi tällä kertaa kasvisliemen lisäksi punaviinipullon pohjat (en itse juo punaviiniä, mutta pullon olin korkannut Ikean mehuglögin pyöristämiseksi). Eli aika erikoisen väristä tuli risotosta. Mutta hyvää se silti oli. 

Risottoriisit ja sipulit punaviinissä, paahdettu kurpitsa odottamassa vuoroaan. 

Punainen risotto ja keltainen kurpitsasose loivat vähän erikoisennäköisen yhdistelmän. 

 Onneksi risotto maistui oikein hyvältä, molempien syöjien mielestä. Koska elämäni ensimmäinen focaccia, jonka tein Basta!-kirjan reseptin mukaan, oli todella kuivaa. Kyllä se päivällisseuralle silti maistui, paksun voikerroksen alla. Itse keskityin närppimään leipää ja dippaamaan sitä oliiviöljy-balsamico -seokseen. Jälkiruokaa ei tällä kertaa edes kaivannut, vaan sen virkaa sai toimittaa Pannier-samppanja, jonka paahteinen maku täyttikin koko suun. 

Risotto pilkistää salaatin alta. Lautasella myös vähän (kuivaa) focacciaa. 

#pizzaperjantai #kurpitsarisotto  

Kiireinen viikko takana ja toinen edessä

Kohta on lokakuu takanapäin. Viimeinen viikko oli niin kiireinen, ettei juurikaan ehtinyt luoda uutta keittiössä, kunhan sai jääkaappia ja pakastinta tyhjennettyä. 

Perjantaina ei vietetty sushi-perjantaita, kuten yleensä, vaan nyt oli tortilloja ja nachoja. Ja niihin täytteitä oman maun mukaan. Jauhelihakastike oli vähän vähissä, koska lapsi oli syönyt sitä jo päivällä nälkäänsä. Muttei jaksettu hakea kaupasta lisää, joten Härkis sai sitten meidän ruokapöydässä ekaa kertaa paikan. Ei tosin uponnut kovin hyvin, lapset kakoivat ennen kuin nielivät. Mutta itse tehty guacamole ja papusalsa kyllä upposivat. Namia! 

Vehnätortillaa ja sen kavereita. 

 Sunnuntaina kokkasin sitten "ihan kunnon ruokaa", lohikeittoa. Maku-lehden reseptillä on meillä tehty jo moneen kertaan kalakeittoa ja taas se maistui, ihan kaikille. Lehtiselleriä meillä ei käytetä koskaan (se on paholaisen keksintö) ja tällä kertaa kalaliemen korvasi rapujuhlilta jäänyt rapuliemi. Eli se liemi, jossa keitetyt ravut tulivat Cittarista kotiin. Mausteitakaan ei sitten tarvinnut niin paljoa, suolaa ei lainkaan, pippuria vähän ja reseptin mukaiset 2 laakerinlehteä. Sitruunaa tiristelin vähän enemmän kuin reseptissä, meni varmaan melkein kokonainen sitruuna. Perunoita meni 5 pientä ja porkkanoita 3 pientä. Sekä pari pikkuruista salottisipulia äidin kasvimaalta. Tietenkin myös vähän valkosipulia. Ja puoli pussillista pakastimesta löytyneitä S-kaupan keittojuureksia. 

Juurekset ja laakerinlehdet kiehumassa rapuliemessä. 

Lohipalat lisäsin, kun juurekset olivat vähän pehmenneet. Ja laitoin myös lohen nahan mukaan kattilaan tuomaan lisää makua.

Isoja lohipaloja sopassa. 

Lohikeiton kyytipoikana oli taas pataleipää, joka onnistui taas astetta paremmin. Joka kertaa siitä tulee parempaa, joten eiköhän se kohta ole ihan superhyvää.

Yksi kattilallinen soppaa meni melkein yhdeltä istumalta, joten viikoksi ei jäänyt eväitä. Mutta Härkiskastiketta riittää. Täytynee taas hunnuttaa chilille, jotta saan makua siihen. Tästä alkaa uusi viikko ja kohta alkaa marraskuukin. Sitä täytyy piristää sitten kotitekoisella jäätelöllä. Ostin viime viikolla kirpparilta jäätelökoneen, mutta eka yritys oli aika ankea, täytyy jatkaa testaamista. Ehkä tiedän, missä se nyt mätti, mutta täytyy harjoitella.

Hyvää viikon alkua ja marraskuuta!

#tortilla #lohikeitto #rapuliemi

Mifu-testejä

Tällä viikolla testasin taas Mifua (edellisiä testejä sain olla tekemässä muutamia vuosia sitten, kun kuuluin varhaiseen Valion testiryhmään). Nyt olin saanut pari rasiaa Meksikon pippuria tutun kautta ja Kauppahalli24:n viikon tutustumistarjouksena oli rasia originialia. Jotain niistä piti tehdä. 

En löytänyt mistään valmista reseptiä, joka olisi ollut mieleinen, joten lähdin säveltämään vapaasti. 

Lauantaina tein mifu-pihvejä bataattiranskalaisten lisukkeeksi. Vai bataattiraneja mifupihvien kaveriksi, miten sen nyt ottaa. 
Joka tapauksessa tutkin ensin jääkaapin vihanneslokeroa tarkoituksenani naittaa yhteen mifu ja punajuuri ja porkkana. Mutta aika tuli vastaan ruoka piti saada valmiiksi ennen tyttären treenejä, joten juuresten kuorimiseen ei ollut aikaa. Vaan raastoin puolikkaan isosta kesäkurpitsasta ja sitten kumosin sen kaveriksi kulhoon rasiallisen mifua (Meksikon pippuri) sekä jääkaapista löytyneen viimeviikkoisen hummuksen jämän. 

Puolikas isosta kesäkurpitsasta raasteeksi. 

Mifua ja hummusta sekaisin. 

Mifun, hummuksen ja kesäkurpitsan kaveriksi vielä pari kananmunaa. 

  
















Sekoitettuani nämä kolme pääraaka-ainetta: mifu, hummus ja kesäkurpitsa, tarvittiin sideaineeksi kananmunaa (2 kpl) ja sitten vain käsi kulhoon ja sekoittamaan "taikinaa". Tuntui kovasti liian lötköltä, joten kaivoin kaapista korppujauhoa, jota laitoin n. kolme kourallista taikinaan. Vähän vielä mustapippuria myllystä ja sitten taikina oli valmista - olihan mifu maustettua, joten en ajatellut sen kaipaavan muuta (hummuksessahan on jo valkosipulia). 

Muotoilin taikinasta sitten pihvejä (tästä määrästä tuli 7 aika isoa)

Kolme paistamista odottavaa mifu-pihviä mahtui yhdelle Teeman leipälautaselle (kokosuhde)

Mifupihvit pannulla. 

Vähän väriä saaneet mifut. 

Mifut valmiina siirrettäväksi lautaselle ja siitä suuhun. 

 Paistaminen kesti yllättävän kauan ja hellan piti olla tosi kuuma, jotta pihvit kypsyivät ja saivat kunnolla väriä. Varmaan meni yhteensä lähes 20 minuuttia ennen kuin uskalsin siirtää ekan erän lautaselle. Sillä aikaa olivatkin bataattiranskalaiset jo kypsyneet uunissa, joten päästiin syömään.  

Valmiina syötäväksi: mifu-kasvispihvejä ja bataattiranskalaisia

Mifu ei ollut ihan sitä mitä odotin, edes tämä Meksikonpippuri - lautaselle sai taas lappaa chilikastikkeita ja pihveille rouhia lisää pippuria, jotta makua oli riittävästi. Mutta kunnon chilihunnun saatuaan pihvit olivat kyllä ihan syötäviä. Ja bataattiranskalaiset oli taas herkkua. 

Tänään oli sitten uuden mifutestin aika, nyt tulikokeeseen pääsi original-versio, eli se ihan maustamaton. Ja se pääsi uunivuokaan makaronin, fusillin, kasvisliemen, paseeratun tomaatin ja soijarouheen kera. Nämä kaikki sekaisin, mukaan 1 muna ja pari lusikallista jääkaappiin jäänyttä rahkaa ja uuniin n. 45 minuutiksi. Ja sitten oli soija-mifu-makaronilaatikko valmista. Makaronilaatikkoon mifu toi kivaa mehevyyttä. Mutta makua sai kyllä taas laittaa annokseen pullosta. 
#Ensi viikolle on tilattuna Härkistä (ei siis sitä aiemmin testattua Härkäpapurouhetta), ja sen jälkeen voin sanoa, kumpi vie voiton syksyn uutuuksista. Täytyy sanoa, että odotukset Härkistä kohtaan ovat suuret, mifu oli minun makuuni liian mautonta. Kun makuvariantin nimi on Meksikonpippuri, on odotuksena, että mausteisuutta löytyisi, mutta kun ei niin ei. Mehevöittäjänä myös toimi paremmin uunissa haudutetussa kuin pannulla paistetussa ruoassa. Ja valmiita reseptejä kasvissyöjälle voisi olla enemmän, huomioiden satokauden raaka-aineet. Nyt löysin kyllä jauhelihapihvien reseptin, mutta se taas ei käy, kun en lihaa syö. Eli minkä kasvisraaka-aineen kanssa mifu sopisi parhaiten? Kalliiksi ja hankalaksi tulee itse testailla. Tulee nämä testiruoat kyllä nyt syötyä, jos vaan eivät ehdi pilaantua ennen ja kunhan mausteita on riittävästi käden ulottuvilla ruokailuhetken aikaan. '

Mukavaa ruokaviikon alkua! 

#mifu #makaronilaatikko #kasvisruoka #kasvispihvit   

Avokadopastaa ja pataleipää

Eilen testasin vihdoin ja viimein Gullichsenien kuuluisaksi tekemän avokadopastan: http://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/reseptit/resepti/avokadopasta-a-la-alexander-gullichsen/5651902 
Tosin en malttanut olla sitäkään tuunaamatta. Kaveri, jolle avokadopastaa syötin, ei syö kuin "ihan vähän vain" chiliä, joten reseptistä poiketen annoksessa oli vain ehkä sentin mittainen pätkä tuoreesta punaisesta chilistä hienoksi silputtuna. Itseäni varten tein toiseen astiaan runsaampichilisen avokado-lisukkeen laitettavaksi perusannoksen sekaan (tupla-avokadot, nam). Ja tietysti smoky piri-piri -seos vielä varmuuden vuoksi lautasen vierellä. 

Lisätuunaus vielä paahdetuista tomaateista (15 minuutiksi 225-asteiseen uuniin puolikkaita kirsikkatomaatteja, jotka kääntelin öljy-basilikasilppu-valkosipulisilppu -seoksessa) ja sitten oli annokset valmiit. 

Avokadopastaa ja paahdettuja kirsikkatomaatteja

Namia!!! Jos pinjansiemenet olisivat olleet vähän järkevämmän hintaisia, olisin paahtanut niitäkin tuohon päälle. 

Pastan kanssa tarjoilin tuoretta pataleipää Pirkan reseptin mukaan (kts. https://www.k-ruoka.fi/reseptit/pataleipa). Ja taas se pakollinen tuunaus: osan jauhoista ja auringonkukansiemenet korvasin desillä Fazerin Alku-puuroa, jossa on kaurahiutaleita ja siemeniä. Toimii! 
Tällä kertaa myös voitelin äidiltä saadun perintöemalipadan pohjan etukäteen ja liekö salaisuus siinä, mutta nyt leipä myös irtosi padasta ihan itsestään, kunhan heilautin pataa. Kun viimeksi sitä sai kaivaa veitsien avulla ja siltikään leipä ei irronnut yhtenä, tai edes viitenä palana. 

Pataleipä jäähtymässä

Kaiken kaikkiaan oli oikein onnistunut ateria (joka huuhdeltiin alas pirskahtelevalla sauvignon blancilla). 

Jälkkäriin ei nyt ollut aikaa panostaa, mutta pakastimesta löytyis mokkapaloja, jotka kuutioin suupalakokoisiksi, hyvin upposi nekin. Jo ennen kameran esillesaamista...

Viikonloppuna pitäisi päästä testaamaan paistettavaa raejuustoa, josko siitä saisi pihvejä bataattiranskalaisten seuraksi?

Hummus pitkän kaavan mukaan

Yhtenä iltana alkoi tehdä mieli hummusta. Oli syynä kasvissyöjän proteiininpuute vai mikä, mutta sitä piti saada. Ei tosin onnistunut ihan samana iltana, kun ensin piti liotella kuivia kikherneitä (10-12 h liotus). Ja seuraavana iltana sitten oli treenejä ja muuta, joten keittäminenkin vielä siirtyi. No viikonloppuna sitten! 
Valmiiksi liotetut kikherneet kattilaan ja sitten loppuhommiin. 

Kaivoin netistä reseptiä "hummusta kuivatuista kikherneistä" ja löysin tämän Hiidenuhman keittiön version: http://hiidenuhmankeittiossa.blogspot.fi/2014/04/hummus.html 

Sevanin kik-herneillä ja tahinilla hummushommat hoituu

Linkin ohjeiden mukaan sitten aineksia pöydälle ja hommiin. Edellisellä hummus-kerralla oli käytössä joku muu resepti ja siinä oli mukana sipulia. Joten lisäsin tähänkin äidin kasvimaalta peräisin olevia miniatyyrikokoisia salottisipuleita kokonaista 3 kappaletta. 

Valkosipulit ja salottisipulit lähdössä liikkeelle.

Päälle liotetut ja keitetyt kikherneet sekä tahini ja kone käyntiin. Onneksi on kone käytössä, Tahini oli seissyt jonkin aikaa jääkaapissa (puolikas purkillinen), joten se oli vähän kuivaa. En olisi jaksanut käsivoimilla tehdä ihan sileää tahnaa. Konettakin sai pyörittää aika pitkään, mutta tuli oikein tasainen, sileä tahna. 

Vielä tahini ja kik-herneet. Kohta kone käyntiin. 

Tässä reseptissä nesteenä oli vain kylmää vettä, joten valmiin hummuksen päälle lorautin sitten aikamoisen määrän oliiviöljyä. Lisäksi vaan paprikajauhetta. Ja sitten paahdetun leivän päälle. 

Hyvää mielelle ja keholle. 

Sileääkin sileämpi valmis hummus, päällä oliiviöljyä ja paprikajauhetta.

 Ja yksinkertaista ja edullistakin. Raaka-aineina siis kik-herneet, tahini, sipuli ja valkosipuli, vähän vettä. Kaikki onnellisesti sekaisin ja valmiin tahnan päälle oliiviöljyä ja paprikajauhetta. 

Hyvää hummustelua kaikille! 

#hummus #kikherne #tahini #ihanitetein

Tyttöjen ilta

Perjantaina vietettiin entisten työkavereiden, nykyisten ystävien, kanssa tyttöjen iltaa. Ruokapöydän ääressä tietenkin. Ruoan valmistelu alkoi jo päivällä, kun oli muista velvotteista selvitty.

Pannulla paahtumassa myskikurpitsan siemenet, lautasilla sipulia, tomaatti-basilikaseos ja omenalohkot. Uunissa paahtumassa myskikurpitsapalat.

Alkuun tarjolla oli bruschettaa: omaan juureen leivottu maalaishiivaleipä voideltiin öljyllä ja siveltiin valkosipulilla, paahdettiin uunissa ja kuorrutettiin pilkotulla tomaatilla ja basilikalla. Leivän leivoin jo aikaisemmin ja kaivoin nyt pakkasesta. Tämähän oli niitä pataleivän pataan kiinni jääneestä osasta juureksi tehtyä juurta ja siitä leivottua tiivistä leipää. (Ens kerralla täytyy juureen lisätä enemmän hiivaa.)

Bruschetassa keltaisia, tummia ja tavallisia punaisia kirsikkatomaatteja,  vähän punasipulia (äidin kasvimaalta), valkosipulia, basilikaa ja oliiviöljyä. 

 Hyvää oli. Kyytipoikana oli proseccoa, joka myös oli hyvää. 

Pääruokana tarjosin ekaa kertaa kokeilussa ollutta myskikurpitsarisottoa. Kurpitsan paahdoin uunissa, siemenet pesin ja paahdoin sitten pannulla ja muuten risottopohja oli perusrisottoa. Paahdettu kurpitsa soseutettiin sauvasekoittimella ja risoton ollessa melkein valmista sose vaan lisättiin risoton sekaan. Aika yksinkertaista. 
En itse tykkää voista risotossa, joten kaverit saivat lisätä voin pöydässä annoksiinsa. Itse lisäsin vain parmesaaniraastetta.  Ja ihan päällimmäiseksi vähän paahdettuja siemeniä ja rucolanlehtiä. 

Kurpitsarisottoa

Kyytipoikana taas proseccoa. Ja vähän luomuviiniä. Tällä kertaa en tullut kiinnittäneeksi huomiota viiniin, hyvää oli ja sopi hyvin risottoon. Risotossa oli makeutta, jonka kyseinen, kaverin tuoma viini leikkasi ihan kivasti. 

Nyt alkoi jo vatsat olla täysiä, mutta vielä piti saada jälkkäriäkin. Tällä kertaa ei ollut tarjolla kakkua (joita meillä yleensä syödään), vaan Kotikokki.netin reseptillä tehtyä omenahyvettä, joka on herkullista. Ja helppo tehdä ja onnistuu aina, kunhan vaan omenat ovat hyviä. Siinä lohkotut omenat vaan huiskaistaan vuokaan ja päälle laitetaan seos, jossa voita, kaurahiutaleita, sokeria ja mantelirouhetta sekä ripaus kanelia. Kaikki sekaisin ja puoli tuntia uunissa. Annoksen päälle vähän jädeä tai vaniljakastiketta. Nyt oli vaahdotettua vaniljakastiketta.Tai kuten minulla yleensä: vaniljakastiketta omenahyveellä.

Vaahdotettua vaniljakastiketta ja omenahyvettä.

Ja tämän kaiken päälle vielä sitten niitä aikaisemmin viikolla tehtyjä korvapuusteja (ei kuivia känttyjä vaan pakastimesta poimittuna juuri oikeanlaisia). 

Sitten olikin hyvä siirtyä sohvalle lasien kanssa nauttimaan. Ilta sitten venyikin... Koska meillä oli niin mukavaa. 

#tyttöjenilta #kotikokkinet #kurpitsarisotto #bruschetta

Korvapuustipäivä

Eilen 4.10. oli korvapuustipäivä. Sen innoittamana ryhdyttiin tyttären kanssa leipomaan. Olen kouluaikojen jälkeen leiponut pullaa tasan yhden kerran ja ne voisilmäpullat olivat ihan kamalia, kuivia ja ankeita. Mutta nyt kaivettiin Pirkan parhaat leivonnaiset -keittokirja esiin ja ryhdyttiin korvapuustihommiin. 

Taikina syntyi sutjakasti Kitchen aidin avulla ja sitä tuli paljon! (Jouduin lisäämään jauhoja rutkasti enemmän kuin Pirkan ohjeessa oli). Lapsi myös lähti kaverin kanssa leikkimään Pet Shopeilla, joten taikina sai kohota paljon pidempään kuin ohjeessa oli. Eli siinä vaiheessa, kun oltiin valmiita kaulimen kanssa, taikina pursui jo yli kulhon reunojen. No ei se mitään. 

Taikina kolmeen osaan ja jokaisesta levy, jolle voit ja sokeri-kanelisekoitus. Ja sitten rullaamaan. Se olikin sitten se haastavin vaihe tässä projektissa, leikkaamisen ohella. Resepteissä voisi joskus olla vaikka kuvat, miten leikkaaminen oikeasti hoituu. No tuli siitä jotain ja kohta meillä oli 4 pellillistä erikokoisia korvapuusteja odottamassa uuniin pääsyä.

Korvapuustitehdas: pullat rivissä, matkalla uuniin. 

Kun kerran leivotaan niin leivotaan sitten kunnolla...

Puustit olivat tosiaan keskenään aika erikokoisia, joten vähän säädettiin mitä pullia milläkin pellillä, jotta kypsyisivät suunnilleen samanaikaisesti. Yksi pelti kerrallaan sitten uuniin ja jännitys kohosi - mitäköhän tästä nyt tulee. 

Mutta ihanaa, pullat onnistuivat, maku oli kohdallaan, vaikkeivat ehkä olleet myyntikelpoisia ulkomuotonsa puolesta. Ainakaan kaikki. 

Ekat uunista ulos ja kolmannet matkalla paistumaan. 

Pakko oli heti maistaa. Hyvää oli!

Ensi kerralla sitten nätimpiä. Sen verran tyytyväisiä oltiin lopputulokseen, että kyllä meillä leivotaan pullaa toisenkin kerran. Eikä vain kakkuja. Viime viikolla tuli leivottua mm. pari omenakeikauskakkua Buzzfeedistä bongatun reseptin mukaan. Mutta se kakkupäivä oli sellainen säätöpäivä, että kuvat jäivät ottamatta. Tänään vien yhden keikauskakun kaverille kahvin seuraksi. Saa nähdä mikä on tuomio - viime kerralla keikausta maistaneet tykkäsivät kyllä kovasti. 

Mukavaa lokakuun jatkoa - aurinko vaan jatkaa paistamistaan. Joten hyvä ilma taas pyöräillä (toivottavasti keikauskakku pysyy kasassa pyörän kyydissä). 

Sadonkorjuulasagne

Tällä viikolla testasin ekan kerran härkäpapurouhetta. En siis uutta Härkistä vaan jo aiemmin markkinoille tullutta härkäpapurouhetta. Sekin kyllä Verso foodin. Olen pitkään ollut Kauppahalli24:n asiakas ja heidän uutiskirjeestäään joskus bongasin tämän härkäpapu-kesäkurpitsalasagnen (kts. http://www.versofood.fi/fi/reseptit/kasvis-harkapapulasagne). Olen tosin aika huono reseptinseuraaja, kun ruoanlaitosta puhutaan (leivonta on vähän eri asia), joten usein korvaan jonkun ainesosan sillä mitä kaapista löytyy. En tykkää kesäkurpitsasta yhtä paljon kuin vaikkapa punajuuresta, joten korvasin puolet reseptin kesäkurpitsasta punajuurella, jonka vaan leikkasin hyvin ohuiksi viipaleiksi, jotta kypsyisi kunnolla. 

Ohuen ohuet punajuuriviipaleet (ja silputtu basilika)

Myöskään keltaista paprikaa ei löytynyt, joten tuikkasin kastikkeeseen jääkaapista löytyneen omenan. Ihan hyvin sekin toimi. Ja Dolmion valmis valkokastike auttoi vähän oikaisemaan.

Härkäpapurouhe, paprika ja omena tomaattikastikkeessa.

Sitten kaikki ainekset vaan ladottiin vuokaan ja tuikattiin uuniin. Vajaan tunnin odottelun jälkeensadonkorjuulasagneni olisi valmista syötäväksi.

Ainekset kerroksittain

Ja valmiina uuniin, vähän parmesania päällimmäisenä.

 Jännitys alkoi tiivistyä jo puolen tunnin kohdalla, mutta vielä piti hetki jaksaa. Vajaan tunnin odottelun jälkeen avasin sitten uunin luukun ja tadaa: 

valmis #sadonkorjuulasagne

Ihan pienen hetken maltoin antaa lasagnen vetäytyä ja sitten kimppuun - miltä maistuu. No ihan jees. Mutta - olen suuri chilin ystävä, joten sitä piti sitten taas latoa annoksen päälle. Eli chilikastiketta meni taas iso loraus. Mutta hyvää - tätä tehdään uudestaankin. 

#sadonkorjuulasagne #marttailu #punajuuret #härkäpapurouhe #chili

Bataattipäivä

Tänään on bataattipäivä: lounaaksi Pirkan reseptistä sovellettua keittoa. Eli lisäsin yhden porkkanan enkä käyttänyt valmista sosetta, vaihdoin sambal oelekin srirachaan ja tarjoilussa oli persiljan sijaan tuoretta korianteria. Lopputulos oli aika makea lounaalle, joten lisäsin myllystä chilirouhetta. Srirachaa olisi voinut olla enemmänkin, mutta se täytynee lisätä vasta lautasella, jos haluan lastenkin syövän keittoa. Olen myös tottunut suolattomaan ruoanlaittoon, mutta tämä keitto olisi sitä (reseptin mukaisesti) kaivannut. No, srirachasta sitäkin tulee. Keiton kanssa haluan yleensä leipää, mutta nyt olin syönyt leivän eli itsetehdyn porkkanasämpylän jo etukäteen aamun treenin jälkeen, soppaa keitellessäni.

Makeahko bataattikeitto korianterin lehdillä koristeltuna

Päivällisellä syötiin Soppa365:n bataattiraneja REKO-ruokapiiristä haettujen kalapihvien kera. Ranet olisivat voineet olla rapsakampia eli ensi kerralla paistan niitä vähän pidempään. Kyllä, näitä tehdään toistekin! Myös lapsi söi hyvällä ruokahalulla, santsaten. Minä dippasin bataattiranskalaiset kahteen eri chilikastikkeeseen ja lapsi vain kreikkalaiseen jogurttiin, joka oli mustapippurin lisäksi ainoa kalapihvien mauste. Namia!

Bataattiranskalaiset matkalla uuniin

Bataattiranet kalastaja Kellgrenin kalapihvien ja kreikkalaisen jogurtin sekä chilikastikkeiden 

kera

Ruokaihmisen parasta aikaa

Syksy ja satokausi ovat ruokavuoden parasta aikaa. Vaikka muuten saisikin olla ikuinen kesä. Mutta tuoreet punajuuret ovat ehkä kypsien tomaattien jälkeen parasta mitä suuhunsa voi laittaa (ellei lasketa suklaajäätelöä). 

Pöytä valmiina odottamassa vieraita

Tällä viikolla kuitenkin syötiin rapuja. En ryhtynyt itse keittelemään (lasittuneet silmät katsoivat muutenkin aika syyttävästi), vaan oma panos rapuillalliselle koostui salaatin teosta (pilkkomista) ja halloumin paistamisesta. Ja tietenkin panostin taas jälkkäriin. Tällä kertaa sekin oli tähän vuodenaikaan sopiva, aikanaan Ruokalasta bongattu marjainen keikauskakku, johon tuli tällä kertaa mustikoita, puolukoita ja vadelmia. Marjat laitetaan siirapin kanssa vuoan pohjalle ja päälle lusikoidaan kakkutaikina. Uuniin ja siitä jäähtymään.  Ja ennen tarjoilua kakku vielä kostutetaan maitotiivisteellä (olen joskus laittanut vaniljakastikettakin, mutta siitä tulee ehkä liikaa makeutta). 

Ravunkuorista keittelin vielä rapulientä talven risottoa varten. Ja taas on sitten hyvä syy kutsua kavereita syömään... 

 

Rapujuhliin valmistautuessani ostin myös niitä punajuuria. Ainakin samettinen keitto on suunnitelmissa. Kaapista löytyy myös vanha purkki härkäpapurouhetta (mitenköhän se eroaa uudesta Härkiksestä?), saisinkohan korvattua löytämästäni lasagnereseptistä kesäkurpitsan punajuurella? 

Mahtava uusi keittiöviikko alkamassa. Tosin vielä on tiedossa kesäistä keliä eli välillä täytyy karata rantakallioillekin. 

Kivaa viikon alkua!