Syksy ja satokausi ovat ruokavuoden parasta aikaa. Vaikka muuten saisikin olla ikuinen kesä. Mutta tuoreet punajuuret ovat ehkä kypsien tomaattien jälkeen parasta mitä suuhunsa voi laittaa (ellei lasketa suklaajäätelöä).
 |
| Pöytä valmiina odottamassa vieraita |
Tällä viikolla kuitenkin syötiin rapuja. En ryhtynyt itse keittelemään (lasittuneet silmät katsoivat muutenkin aika syyttävästi), vaan oma panos rapuillalliselle koostui salaatin teosta (pilkkomista) ja halloumin paistamisesta. Ja tietenkin panostin taas jälkkäriin. Tällä kertaa sekin oli tähän vuodenaikaan sopiva, aikanaan Ruokalasta bongattu marjainen keikauskakku, johon tuli tällä kertaa mustikoita, puolukoita ja vadelmia. Marjat laitetaan siirapin kanssa vuoan pohjalle ja päälle lusikoidaan kakkutaikina. Uuniin ja siitä jäähtymään. Ja ennen tarjoilua kakku vielä kostutetaan maitotiivisteellä (olen joskus laittanut vaniljakastikettakin, mutta siitä tulee ehkä liikaa makeutta).
Ravunkuorista keittelin vielä rapulientä talven risottoa varten. Ja taas on sitten hyvä syy kutsua kavereita syömään...
Rapujuhliin valmistautuessani ostin myös niitä punajuuria. Ainakin samettinen keitto on suunnitelmissa. Kaapista löytyy myös vanha purkki härkäpapurouhetta (mitenköhän se eroaa uudesta Härkiksestä?), saisinkohan korvattua löytämästäni lasagnereseptistä kesäkurpitsan punajuurella?
Mahtava uusi keittiöviikko alkamassa. Tosin vielä on tiedossa kesäistä keliä eli välillä täytyy karata rantakallioillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti