maanantai 14. marraskuuta 2016

Pinkki-oranssi risotto

Aika paljon on ollut kaikkea viimeisen parin viikon ajan. Ja siksi ei ole tullut laitettua ruokaakaan. Mutta onneksi lounasravintolat on keksitty, illalla pärjää vaikka leivällä, jos on päivällä syönyt kunnolla. Ja onneksi joskus pääseen niiden kaupungin parhaiden pöytien ääreen ihan työn puolestakin. Viime viikolla söin mm. pienen maistelu-menun Gaijinissa. Namia! 

Gaijinin lihaton pieni maistelumenu: kasviksia eri muodoissa, pehmeää taskurapua ja vähän jäätelöäkin mantelikakun kanssa. 

Viikonloppuna kuitenkin oli aikaa olla keittiössäkin. Perjantaina vietettiin lasten kanssa pizzaperjantaita. Meillä käytetään pizzapohjan reseptinä Otavan suuresta keittokirjasta löytyvää pohjaa (modattuna). Kirjan olen joskus kauan kauan sitten saanut kummeilta lahjaksi. Paljon muuta siitä ei tule tehtyä, mutta tuo pizza on sellainen, että lapsikin osaa taikinan vaivata. Perusreseptiin meillä siis vaihdetaan osa vehnäjauhoista ruisjauhoiksi. Pari pellillistä pizzaa tuli, jokaiselle oma osionsa, jotta jokainen sai oman makunsa mukaan. Siinä oli sitten kinkku-ananasta ja margaritaa mozzarellan kera ja oliiveilla, basilikalla ja chilillä tuunattua margaritaa. Hyvää oli. Ja riittävästi. 

Kahdesta pellillisestä pizzaa riitti hyvin neljälle hengelle.
 Sunnuntaina tein sitten taas risottoa, johon paahdoin jääkaapissa oikeaa hetkeä odottaneen myskikurpitsan. Valkoviini oli vähissä, joten risottoon tuli nesteeksi tällä kertaa kasvisliemen lisäksi punaviinipullon pohjat (en itse juo punaviiniä, mutta pullon olin korkannut Ikean mehuglögin pyöristämiseksi). Eli aika erikoisen väristä tuli risotosta. Mutta hyvää se silti oli. 
Risottoriisit ja sipulit punaviinissä, paahdettu kurpitsa odottamassa vuoroaan. 

Punainen risotto ja keltainen kurpitsasose loivat vähän erikoisennäköisen yhdistelmän. 
 Onneksi risotto maistui oikein hyvältä, molempien syöjien mielestä. Koska elämäni ensimmäinen focaccia, jonka tein Basta!-kirjan reseptin mukaan, oli todella kuivaa. Kyllä se päivällisseuralle silti maistui, paksun voikerroksen alla. Itse keskityin närppimään leipää ja dippaamaan sitä oliiviöljy-balsamico -seokseen. Jälkiruokaa ei tällä kertaa edes kaivannut, vaan sen virkaa sai toimittaa Pannier-samppanja, jonka paahteinen maku täyttikin koko suun. 

Risotto pilkistää salaatin alta. Lautasella myös vähän (kuivaa) focacciaa. 


#pizzaperjantai #kurpitsarisotto  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti