Mustikkamisua lapsille

Lapsille tehty mustikka-banaanimisu

Edellisestä kerrasta jäi vähän mascarponea ja sokerikakkupohjaa ja päiväykset lähestyivät, joten "piti" tehdä uusi satsi "tiramisua". Tällä kertaa syömässä oli lapsia, joten jätin kahvit ja kahviliköörit pois. Hedelmäkulhosta löytyi yksi ylikypsä banaani ja pakastimesta mustikoita. Surautin ne ja puoli desiä vaniljakastiketta (Flora Vanilla) ja tilkka maitoa blenderissä. Ja pyörittelin kakkupalat tässä seoksessa ja kerrostelin mascarpone-vaahdon kanssa astiaan. Päälle vähän kaakaojauhetta siivilän läpi ja mustikkainen misu jääkaappiin. Hyvin mustikkakin maistui. Ja kelpasi lapsille. Eikä mennyt mascarponet hukkaan.

#mascarpone #tiramisu #mustikka 

Tiramisuuuuu

Eilen oli syytä juhlaan ja riensinkin töistä kotiin laittamaan ruokaa ja erityisesti jälkiruokaa. Kiire oli kova, mutkat oli vedettävä suoriksi, eikä vaihekuvia tullut otettua. 
Savoiardi-keksejä en hankkinut, koska pakastimesta löytyi mantelijauhosta tehty sokerikakkupohja. Siitä taitoin muutaman palasen, sulatin hetken pöydällä ja kostutin maito-kahvilikööriseoksessa (en espresso-amarettoseoksessa kuten yleensä). Nyt molemmat syöjät olivat unen tarpeessa, joten kahvi skipattiin jopa jälkkäristä. 
Kakkupalat siis sulivat pöydällä sillä aikaa, kun tein mascarpone-vaahtoa - vaahdotin 2 valkuaista, sitten 2 keltuaista ja vajaa puoli desiä sokeria ja siihen reilut puolet mascarpone-paketista. 
Sitten pyörittelin kakkupalat Kahlua-maidossa, ladoin Kastehelmi-kulhon pohjalle päällekkäin kakut ja vaahdot. Päälle vielä kaakaojauhehuntu ja jääkaappiin. Ehtiköhän annokset olla 3 tuntia jääkaapissa ennen kuin tiramisut menivät parempiin suihin, huuhdeltuna pirskahtelevalla jälkkäriviinillä. Oli hyvää!! 

Kofeiiniton tiramisu sopii iltaan. 

Synttärikakkuja

Viikonloppuna juhlittiin lasten synttäreitä ja sitä varten tuli taas leivottua. Tällä kertaa lapset oli päävastuussa. Tai ainakin suuressa roolissa. Molemmat valitsivat kakkunsa ja olivat itse puikoissa. 

Synttärimenu sisälsi mansikkakermakakun, vadelma-suklaakakun, kasvisjuusto- sekä sipulipiirakan, sienipiiraita sekä blogissa aiemmin mainitut macaronit sekä suklaata. Gluteenittomana tarjottavana noista oli mansikkakermakakku, kasvispiiras ja macaronit. 

Osa tarjottavista mahtui kuvaan:
suklaa-vadelmakakku, mansikka-kermakakku, sipulipiirakka,
Fazerin suklaat ja macaronit. 

Mansikkakakun pohjana oli Arlan reseptillä tehty gluteeniton sokerikakku, joka sitten kostutettiin mustikkamaidolla, jota maustamassa tilkka vaniljakastiketta. Täytteenä kermavaahto-rahka-lime curd -seos. Päälle macaroneista ylijäänyttä kreemiä ja vielä sen päälle kermavaahtoa, mansikoita ja strösseleitä. Ja tietenkin kynttilät.  

Kakku taisi maistua, koska siitä ei jäänyt muruakaan töihin vietäväksi. 

Kermakakun leipuri halusi vielä kynttilätkin.
Hyvin paloivat. 

Ja kynttilät saatiin myös sammumaan. 

Suklaakakkua jäi pieni pala 

työkavereillekin, koska oli sen verran tuhtia kuorrutuksineen, ettei sitä pysty kovakaan suklaan syöjä syömään kuin pienen siivun kerrallaan. Ja suolaisia piirakoitakin jäi vähän - loppuviikoksi evästä. Mutta ylipäätään jääkaappiin siirrettäviä oli kyllä aika vähän huomioiden miten paljon tavaraa pöydällä oli. Jälkiviisaana taas... lapsille olisi voinut olla jotain helppoa suolaista, poppareita tai vaikka kurkkuvoileipiä (vrt. brittiläinen iltapäivätee). Mutta jaksoivat leikkiä ja hakata pleikkaa kyllä kakkujenkin voimalla. 

Buzzfeedistä bongattu vadelma-suklaa -seeprakakku oli hauskan näköinen ja varsin herkullinen. Seuraavalla kerralla voisin ehkä tehdä suklaakuorrutukselle jotain - nyt se oli aika tosi täyteläinen. Vähän enemmän raikkautta tekisi terää - ehkäpä enemmän vadelmia tai vähemmän kermaa?

Hauskan näköinen kakku oli ennakko-odotuksia helpompi tehdä - perustaikina jaettiin kahtia, toiseen osaan lisättiin kaakaojauhetta ja toiseen vadelmahilloa (ja vähän punaista elintarvikeväriä, Dr. Oetkeriä) ja sitten taikina annosteltiin voideltuun kakkuvuokaan vuorotellen, kuin olisi lettutaikinaa kauhonut paistinpannulle.

Paistoaikaa tosin vaati 10 minuuttia enemmän kuin ohjeessa oli. Mutta olikin sitten mehukasta ja hyvää. Ja raidat näytti kivalta, kun kakun leikkasi. 

Suklaakuorrutus kyllä imaisi hetkessä vadelmien päälle tomutetun tomusokerin, sitä olisi kai pitänyt vielä tomutella lisää vielä juuri ennen vieraiden saapumista. Mutta eipä kukaan sitä ihmetellytkään. Olivat vaan ihmeissään, miten 14-vuotias päivänsankari oli osannut näin hienon kakun tehdä.

Seuraavia juhlia odotellessa!  

 

#vadelmasuklaa #kermakakku #pikkukokit #buzzfeed 

Osasinpas - macchiato macarons

Kerran aikaisemmin olen kokeillut macaronseja ja vaikka ne oli hyviä, oli ne niin littanoita ja noloja, ettei niitä kehdannut näyttää kenellekään. 
Nyt löysin Buzzfeedistä reseptin, joka ei näyttänyt kovin pelottavalta, joten uskalsin ryhtyä uuteen yritykseen. No - eka yritys meni heti alkumetreillä pieleen, kun vaahdotettavien valkuaisten joukkoon meni vahingossa (huolimattomuuttani) vähän mantelijauhoa. No eihän siitä sitten mitään tullut. Saatiin kuitenkin muunnettua taikina kakkutaikinaksi ja nyt on gluteeniton sokerikakkupohja pakastimessa odottamassa lapsen synttäreitä. 

Ja tänään uuteen yritykseen. Resepti on tosiaan yksinkertainen, kts. Buzzfeed/Macchiato macarons. 

Vanhetin* vaan munat vajaan vuorokauden ja siivilöin kaikki kuivat aineet, jottei vaan olisi mitään sattumia. Helppoa kuin heinänteko. Sitten valkuaiset vaahdoksi, kidesokeri vähän kerrallaan sekaan ja sitten kuivat aineet nuolijalla mukaan. 

Koko höskä pursotuspussiin ja kolikoiksi pellille (tästä reseptistä tuli pieniä kolikoita 2 pellillistä ja 1 isompia. 










Kolikoiden annettiin sitten seistä tunnin ja sitten uuniin 15 minuutiksi. Unohdin jopa kopauttaa pellit ennen seisotusta, vaikka niin olisi ohjeen mukaan pitänyt tehdä ilmakuplien poistamiseksi.Ja nättejä tuli, kauniit pitsireunat ja kaikki. Vaikkeivat kaikki olekaan ihan pyöreitä...

Vielä ei vaan ollut kotona tarpeeksi voita (tai vieraita syömään näitä) täytekreemiin, jota maistiaisissa oli "vain" syksyllä tehtyä uuniomenahilloa. Sekin oli oikein oiva täyte näihin. 
  


Hyvää. Hyvä minä!



*Eli erotellut valkuaiset juomalasissa huoneenlämmössä. 

#itetein #macarons #buzzfeed #macchiato

Terveellisempää elämää

Tammikuussa moni pitää tipatonta. No sille ei ole tarvetta, eikä olisi kyllä lupaus pitänytkään, varsinkaan kun vietettiin ystävän 4-kymppisiä Lontoossa. Samppanja virtasi ja nauru raikasi. Sen jälkeen olikin sitten aikaa levolle ja puhdistautumiselle. 
Löysin pitkän etsinnän jälkeen yhden lemppariresepteistäni, joka oli joutunut hukkaan. Enkä löytänyt reseptiä myöskään netistä. Mutta onneksi lehden irtirepäisty sivu oli tallessa ja pääsin tekemään maistuvaa linssipataa. Joka on oikeasti tosi yksinkertaista, mutta kun olen yrittänyt tehdä sitä ilman reseptiä, olen aina unohtanut jonkun ainesosan, yleensä tomaattipureen tai chilitahnan tai molemmat. Ja ilman niitä se ei vaan ole sama asia. 
Tähän herkkuun tulee siis sipulia (paljon sipulia), valkosipulia, tomaattipuretta ja tomaattimurskaa, jeeraa ja murskattuja korianterin siemeniä, chilitahnaa (tällä kertaa käytin kyllä sambal oelekia), punaisia linssejä ja kookosmaitoa. Ja päälle tuoretta korianteria tai basilikaa (nyt oli basilikaa). Ja tarjoillaan riisin kanssa. 

Seuraavana hyvien ja hyväätekevien ruokien listalla oli toinen suosikki, jonka eteen ei yleensä tarvi ihan hirveästi nähdä vaivaa, mutta aina lopputulos on  herkullinen. Eli punajuurikeitto. Siihen heittelen niitä juureksia ja vihanneksia, mitä jääkaapista löytyy ja aina se on hyvää - kunhan siinä on riittävästi punajuurta. Tällä kertaa keittoon tuli 6 tai 7 punajuuren lisäksi yksi sipuli, kolme valkosipulin kynttä ja yksi palsternakka, jonka ruokalähetti vahingossa minulle toi (mitä muutakaan palsternakasta olisi voinut tehdä??). Yleensähän tässä keitossa on minulla pari perunaa, mutta nyt toi palsternakka korvasi perunan. 

Koko höskä sitten vaan kattilaan, mukaan vähän kasvisfondia ja vettä ja sitten odotellaan, että kaikki punajuuretkin ovat pehmeitä (ne kypsyvät aina vikana, olivatpa miten pieninä lohkoina hyvänsä. 

Varmaan jotain tunnin jälkeen kaikki oli sopivan pehmeää ja sitten vaan soseeksi. Paljon muuta ei oikeastaan tarvittaisi, pari rouhaisua mustapippuria ja se olis siinä. Mutta minulla on tullut tavaksi heittää turkkilaista jogurttia joukkoon. Nyt se oli vähän vähissä, joten kattilaan päätyi 1 ISO lusikallinen, sekoitettavaksi soseen joukkoon. Ja sitten toinen lusikallinen (vähän pienempi) valmiin annoksen päälle.  

Ja herkullistahan siitä taas tuli. Ja niin pienellä vaivalla (mitä nyt kädet olivat punertavat seuraavaan päivään asti, jatkuvasta pesemisestä huolimatta. 

Valmis sosekeitto (paksua, maistuvaa ja ah niin hyvää minulle).

 
Nyt on uusi viikko ja saikku jatkuu vielä tämän viikon, joten etätöiden lomassakin ehtii vähän miettiä ruokia. Tänään laittelin makaronilaatikon tulemaan. Siitä onkin jo aikaa, kun olen sitä viimeksi tehnyt. Makaronilaatikko on myös sellainen ruoka, johon tulee aina vähän eri juttuja, nyt siinä on soijarouhetta, salaatista ylijäänyt fetakuutio pienenä silppuna, tuore tomaatti, puolikas punasipuli ja kokonainen keltasipuli sekä lusikallinen valkosipulirouhetta (ilman suolaa).
Kaikki vaan sekaisin ja sitten eilisestä ylijäänyt valmis tomaattinen pastakastike (Lidlin) purkista vielä joukkoon. Päälle vähän tuoretta korianteria ja kaikki sekaisin.

Vielä 1 ruokalusikallinen kasvisfondia, kuumaa vettä, 1 kananmuna ja tummat makaronit samaan sekoitukseen ja uuniin. Tunnin päästä onkin höyryävä juustoinen ja tomaattinen kasvismakaronilaatikko valmis nautittavaksi. Saa nähdä saanko syödä koko laatikon yksi, vai suostuvatko lapsetkin syömään. He preferoivat perinteistä lihamakaronilaatikkoa, jossa munamaito sidosaineena. Ja mahdollisimman vähän mausteita. Hah - eivät tiedä, mistä jäävät paitsi.
Tämä syödään sitten chilikastikkeen kera. Ja päälle raikasta vettä. Oikein hyvä ateria tällaiseen räntäsadepäivään.

Mukavaa viikkoa ja kevään odotusta!

Vihanneslokeron tyhjennystä

Tammikuu on soppakuu. Tai ainakin vihannes- ja hedelmäkuu. 

Joten palellessani mietin kasvissosekeittoja. Ja sopivasti oli kaksi ylikypsää banaaniakin hollilla. 
Niitä varten oli kyllä suklaa-banaanikakun reseptikin jo esillä. Mutta kallistuin kuitenkin keiton puolelle. Niinpä pilkoin kattilaan ensin bataatin, ison perussipulin, yhden salottisipulin, kolme valkosipulinkynttä, pari nahistunutta porkkanaa ja kolme perunaa. 
Pienen hetken paahtaminen kuivassa kattilassa ja sitten kiehuva vesi ja Touch of taste -kasvisfondia reilu lusikallinen päälle. Jätettiin kasvikset porisemaan ja käytiin kirjastossa. Kaikki olikin sopivan pehmeitä, kun tultiin takaisin, joten maistelin, lisäsin mustapippuria, chiliä, cayenne'a ja piripiriä. Ja ne kaksi ylikypsää banaania. 
Eikä sitten muuta kuin kaikki sauvasekoittimella soseeksi. Maistaminen ja loraus srirachaa päälle. Vielä sekoitus ja lautaselle (tai no, rasiaan seuraavan päivän evääksi). 

Hyvää tuli. Tosin vaikka banaania oli suhteessa muihin (ainakin painon suhteessa) vähän, on se vahvimmin erottuva maku. Joten tämä keitto ei ole niille, jotka eivät pidä banaanista. Itsekin vähän vierastan sitä muutenkin kuin aamupalana, mutta tässä keitossa on jännä maku ja kiva kermainen koostumus, vaikkei nesteenä ole kuin vettä ja kasvisfondia. Toki keitto on aika makea, mutta on kyllä myös chiliä ja muutakin potkua sen verran, että on selkeästi pääruoka. 
Huomenna on loppiainen ja kauhea pakkanen, joten suunniteltu luistelureissu siirtyy. Aikaa tyhjentää pakastinta: lapsi saa tehdä lopusta joulukinkusta pizzaa. Ja toisen lapsen kanssa me mietitään laitetaanko mozzarella-margarita-pizzaan juustoraasteen jämät vai ei...
Ja lauantain pataleipään loput mantelilastut? Ehkä. Katsotaan mitä pakkasviikonloppu tuo tullessaan, päästäänkö ylös sohvalta.