Terveellisempää elämää

Tammikuussa moni pitää tipatonta. No sille ei ole tarvetta, eikä olisi kyllä lupaus pitänytkään, varsinkaan kun vietettiin ystävän 4-kymppisiä Lontoossa. Samppanja virtasi ja nauru raikasi. Sen jälkeen olikin sitten aikaa levolle ja puhdistautumiselle. 
Löysin pitkän etsinnän jälkeen yhden lemppariresepteistäni, joka oli joutunut hukkaan. Enkä löytänyt reseptiä myöskään netistä. Mutta onneksi lehden irtirepäisty sivu oli tallessa ja pääsin tekemään maistuvaa linssipataa. Joka on oikeasti tosi yksinkertaista, mutta kun olen yrittänyt tehdä sitä ilman reseptiä, olen aina unohtanut jonkun ainesosan, yleensä tomaattipureen tai chilitahnan tai molemmat. Ja ilman niitä se ei vaan ole sama asia. 
Tähän herkkuun tulee siis sipulia (paljon sipulia), valkosipulia, tomaattipuretta ja tomaattimurskaa, jeeraa ja murskattuja korianterin siemeniä, chilitahnaa (tällä kertaa käytin kyllä sambal oelekia), punaisia linssejä ja kookosmaitoa. Ja päälle tuoretta korianteria tai basilikaa (nyt oli basilikaa). Ja tarjoillaan riisin kanssa. 

Seuraavana hyvien ja hyväätekevien ruokien listalla oli toinen suosikki, jonka eteen ei yleensä tarvi ihan hirveästi nähdä vaivaa, mutta aina lopputulos on  herkullinen. Eli punajuurikeitto. Siihen heittelen niitä juureksia ja vihanneksia, mitä jääkaapista löytyy ja aina se on hyvää - kunhan siinä on riittävästi punajuurta. Tällä kertaa keittoon tuli 6 tai 7 punajuuren lisäksi yksi sipuli, kolme valkosipulin kynttä ja yksi palsternakka, jonka ruokalähetti vahingossa minulle toi (mitä muutakaan palsternakasta olisi voinut tehdä??). Yleensähän tässä keitossa on minulla pari perunaa, mutta nyt toi palsternakka korvasi perunan. 

Koko höskä sitten vaan kattilaan, mukaan vähän kasvisfondia ja vettä ja sitten odotellaan, että kaikki punajuuretkin ovat pehmeitä (ne kypsyvät aina vikana, olivatpa miten pieninä lohkoina hyvänsä. 

Varmaan jotain tunnin jälkeen kaikki oli sopivan pehmeää ja sitten vaan soseeksi. Paljon muuta ei oikeastaan tarvittaisi, pari rouhaisua mustapippuria ja se olis siinä. Mutta minulla on tullut tavaksi heittää turkkilaista jogurttia joukkoon. Nyt se oli vähän vähissä, joten kattilaan päätyi 1 ISO lusikallinen, sekoitettavaksi soseen joukkoon. Ja sitten toinen lusikallinen (vähän pienempi) valmiin annoksen päälle.  

Ja herkullistahan siitä taas tuli. Ja niin pienellä vaivalla (mitä nyt kädet olivat punertavat seuraavaan päivään asti, jatkuvasta pesemisestä huolimatta. 

Valmis sosekeitto (paksua, maistuvaa ja ah niin hyvää minulle).

 
Nyt on uusi viikko ja saikku jatkuu vielä tämän viikon, joten etätöiden lomassakin ehtii vähän miettiä ruokia. Tänään laittelin makaronilaatikon tulemaan. Siitä onkin jo aikaa, kun olen sitä viimeksi tehnyt. Makaronilaatikko on myös sellainen ruoka, johon tulee aina vähän eri juttuja, nyt siinä on soijarouhetta, salaatista ylijäänyt fetakuutio pienenä silppuna, tuore tomaatti, puolikas punasipuli ja kokonainen keltasipuli sekä lusikallinen valkosipulirouhetta (ilman suolaa).
Kaikki vaan sekaisin ja sitten eilisestä ylijäänyt valmis tomaattinen pastakastike (Lidlin) purkista vielä joukkoon. Päälle vähän tuoretta korianteria ja kaikki sekaisin.

Vielä 1 ruokalusikallinen kasvisfondia, kuumaa vettä, 1 kananmuna ja tummat makaronit samaan sekoitukseen ja uuniin. Tunnin päästä onkin höyryävä juustoinen ja tomaattinen kasvismakaronilaatikko valmis nautittavaksi. Saa nähdä saanko syödä koko laatikon yksi, vai suostuvatko lapsetkin syömään. He preferoivat perinteistä lihamakaronilaatikkoa, jossa munamaito sidosaineena. Ja mahdollisimman vähän mausteita. Hah - eivät tiedä, mistä jäävät paitsi.
Tämä syödään sitten chilikastikkeen kera. Ja päälle raikasta vettä. Oikein hyvä ateria tällaiseen räntäsadepäivään.

Mukavaa viikkoa ja kevään odotusta!