Kiireinen viikko takana ja toinen edessä

Kohta on lokakuu takanapäin. Viimeinen viikko oli niin kiireinen, ettei juurikaan ehtinyt luoda uutta keittiössä, kunhan sai jääkaappia ja pakastinta tyhjennettyä. 

Perjantaina ei vietetty sushi-perjantaita, kuten yleensä, vaan nyt oli tortilloja ja nachoja. Ja niihin täytteitä oman maun mukaan. Jauhelihakastike oli vähän vähissä, koska lapsi oli syönyt sitä jo päivällä nälkäänsä. Muttei jaksettu hakea kaupasta lisää, joten Härkis sai sitten meidän ruokapöydässä ekaa kertaa paikan. Ei tosin uponnut kovin hyvin, lapset kakoivat ennen kuin nielivät. Mutta itse tehty guacamole ja papusalsa kyllä upposivat. Namia! 

Vehnätortillaa ja sen kavereita. 

 Sunnuntaina kokkasin sitten "ihan kunnon ruokaa", lohikeittoa. Maku-lehden reseptillä on meillä tehty jo moneen kertaan kalakeittoa ja taas se maistui, ihan kaikille. Lehtiselleriä meillä ei käytetä koskaan (se on paholaisen keksintö) ja tällä kertaa kalaliemen korvasi rapujuhlilta jäänyt rapuliemi. Eli se liemi, jossa keitetyt ravut tulivat Cittarista kotiin. Mausteitakaan ei sitten tarvinnut niin paljoa, suolaa ei lainkaan, pippuria vähän ja reseptin mukaiset 2 laakerinlehteä. Sitruunaa tiristelin vähän enemmän kuin reseptissä, meni varmaan melkein kokonainen sitruuna. Perunoita meni 5 pientä ja porkkanoita 3 pientä. Sekä pari pikkuruista salottisipulia äidin kasvimaalta. Tietenkin myös vähän valkosipulia. Ja puoli pussillista pakastimesta löytyneitä S-kaupan keittojuureksia. 

Juurekset ja laakerinlehdet kiehumassa rapuliemessä. 

Lohipalat lisäsin, kun juurekset olivat vähän pehmenneet. Ja laitoin myös lohen nahan mukaan kattilaan tuomaan lisää makua.

Isoja lohipaloja sopassa. 

Lohikeiton kyytipoikana oli taas pataleipää, joka onnistui taas astetta paremmin. Joka kertaa siitä tulee parempaa, joten eiköhän se kohta ole ihan superhyvää.

Yksi kattilallinen soppaa meni melkein yhdeltä istumalta, joten viikoksi ei jäänyt eväitä. Mutta Härkiskastiketta riittää. Täytynee taas hunnuttaa chilille, jotta saan makua siihen. Tästä alkaa uusi viikko ja kohta alkaa marraskuukin. Sitä täytyy piristää sitten kotitekoisella jäätelöllä. Ostin viime viikolla kirpparilta jäätelökoneen, mutta eka yritys oli aika ankea, täytyy jatkaa testaamista. Ehkä tiedän, missä se nyt mätti, mutta täytyy harjoitella.

Hyvää viikon alkua ja marraskuuta!

#tortilla #lohikeitto #rapuliemi

Mifu-testejä

Tällä viikolla testasin taas Mifua (edellisiä testejä sain olla tekemässä muutamia vuosia sitten, kun kuuluin varhaiseen Valion testiryhmään). Nyt olin saanut pari rasiaa Meksikon pippuria tutun kautta ja Kauppahalli24:n viikon tutustumistarjouksena oli rasia originialia. Jotain niistä piti tehdä. 

En löytänyt mistään valmista reseptiä, joka olisi ollut mieleinen, joten lähdin säveltämään vapaasti. 

Lauantaina tein mifu-pihvejä bataattiranskalaisten lisukkeeksi. Vai bataattiraneja mifupihvien kaveriksi, miten sen nyt ottaa. 
Joka tapauksessa tutkin ensin jääkaapin vihanneslokeroa tarkoituksenani naittaa yhteen mifu ja punajuuri ja porkkana. Mutta aika tuli vastaan ruoka piti saada valmiiksi ennen tyttären treenejä, joten juuresten kuorimiseen ei ollut aikaa. Vaan raastoin puolikkaan isosta kesäkurpitsasta ja sitten kumosin sen kaveriksi kulhoon rasiallisen mifua (Meksikon pippuri) sekä jääkaapista löytyneen viimeviikkoisen hummuksen jämän. 

Puolikas isosta kesäkurpitsasta raasteeksi. 

Mifua ja hummusta sekaisin. 

Mifun, hummuksen ja kesäkurpitsan kaveriksi vielä pari kananmunaa. 

  
















Sekoitettuani nämä kolme pääraaka-ainetta: mifu, hummus ja kesäkurpitsa, tarvittiin sideaineeksi kananmunaa (2 kpl) ja sitten vain käsi kulhoon ja sekoittamaan "taikinaa". Tuntui kovasti liian lötköltä, joten kaivoin kaapista korppujauhoa, jota laitoin n. kolme kourallista taikinaan. Vähän vielä mustapippuria myllystä ja sitten taikina oli valmista - olihan mifu maustettua, joten en ajatellut sen kaipaavan muuta (hummuksessahan on jo valkosipulia). 

Muotoilin taikinasta sitten pihvejä (tästä määrästä tuli 7 aika isoa)

Kolme paistamista odottavaa mifu-pihviä mahtui yhdelle Teeman leipälautaselle (kokosuhde)

Mifupihvit pannulla. 

Vähän väriä saaneet mifut. 

Mifut valmiina siirrettäväksi lautaselle ja siitä suuhun. 

 Paistaminen kesti yllättävän kauan ja hellan piti olla tosi kuuma, jotta pihvit kypsyivät ja saivat kunnolla väriä. Varmaan meni yhteensä lähes 20 minuuttia ennen kuin uskalsin siirtää ekan erän lautaselle. Sillä aikaa olivatkin bataattiranskalaiset jo kypsyneet uunissa, joten päästiin syömään.  

Valmiina syötäväksi: mifu-kasvispihvejä ja bataattiranskalaisia

Mifu ei ollut ihan sitä mitä odotin, edes tämä Meksikonpippuri - lautaselle sai taas lappaa chilikastikkeita ja pihveille rouhia lisää pippuria, jotta makua oli riittävästi. Mutta kunnon chilihunnun saatuaan pihvit olivat kyllä ihan syötäviä. Ja bataattiranskalaiset oli taas herkkua. 

Tänään oli sitten uuden mifutestin aika, nyt tulikokeeseen pääsi original-versio, eli se ihan maustamaton. Ja se pääsi uunivuokaan makaronin, fusillin, kasvisliemen, paseeratun tomaatin ja soijarouheen kera. Nämä kaikki sekaisin, mukaan 1 muna ja pari lusikallista jääkaappiin jäänyttä rahkaa ja uuniin n. 45 minuutiksi. Ja sitten oli soija-mifu-makaronilaatikko valmista. Makaronilaatikkoon mifu toi kivaa mehevyyttä. Mutta makua sai kyllä taas laittaa annokseen pullosta. 
#Ensi viikolle on tilattuna Härkistä (ei siis sitä aiemmin testattua Härkäpapurouhetta), ja sen jälkeen voin sanoa, kumpi vie voiton syksyn uutuuksista. Täytyy sanoa, että odotukset Härkistä kohtaan ovat suuret, mifu oli minun makuuni liian mautonta. Kun makuvariantin nimi on Meksikonpippuri, on odotuksena, että mausteisuutta löytyisi, mutta kun ei niin ei. Mehevöittäjänä myös toimi paremmin uunissa haudutetussa kuin pannulla paistetussa ruoassa. Ja valmiita reseptejä kasvissyöjälle voisi olla enemmän, huomioiden satokauden raaka-aineet. Nyt löysin kyllä jauhelihapihvien reseptin, mutta se taas ei käy, kun en lihaa syö. Eli minkä kasvisraaka-aineen kanssa mifu sopisi parhaiten? Kalliiksi ja hankalaksi tulee itse testailla. Tulee nämä testiruoat kyllä nyt syötyä, jos vaan eivät ehdi pilaantua ennen ja kunhan mausteita on riittävästi käden ulottuvilla ruokailuhetken aikaan. '

Mukavaa ruokaviikon alkua! 

#mifu #makaronilaatikko #kasvisruoka #kasvispihvit   

Avokadopastaa ja pataleipää

Eilen testasin vihdoin ja viimein Gullichsenien kuuluisaksi tekemän avokadopastan: http://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/reseptit/resepti/avokadopasta-a-la-alexander-gullichsen/5651902 
Tosin en malttanut olla sitäkään tuunaamatta. Kaveri, jolle avokadopastaa syötin, ei syö kuin "ihan vähän vain" chiliä, joten reseptistä poiketen annoksessa oli vain ehkä sentin mittainen pätkä tuoreesta punaisesta chilistä hienoksi silputtuna. Itseäni varten tein toiseen astiaan runsaampichilisen avokado-lisukkeen laitettavaksi perusannoksen sekaan (tupla-avokadot, nam). Ja tietysti smoky piri-piri -seos vielä varmuuden vuoksi lautasen vierellä. 

Lisätuunaus vielä paahdetuista tomaateista (15 minuutiksi 225-asteiseen uuniin puolikkaita kirsikkatomaatteja, jotka kääntelin öljy-basilikasilppu-valkosipulisilppu -seoksessa) ja sitten oli annokset valmiit. 

Avokadopastaa ja paahdettuja kirsikkatomaatteja

Namia!!! Jos pinjansiemenet olisivat olleet vähän järkevämmän hintaisia, olisin paahtanut niitäkin tuohon päälle. 

Pastan kanssa tarjoilin tuoretta pataleipää Pirkan reseptin mukaan (kts. https://www.k-ruoka.fi/reseptit/pataleipa). Ja taas se pakollinen tuunaus: osan jauhoista ja auringonkukansiemenet korvasin desillä Fazerin Alku-puuroa, jossa on kaurahiutaleita ja siemeniä. Toimii! 
Tällä kertaa myös voitelin äidiltä saadun perintöemalipadan pohjan etukäteen ja liekö salaisuus siinä, mutta nyt leipä myös irtosi padasta ihan itsestään, kunhan heilautin pataa. Kun viimeksi sitä sai kaivaa veitsien avulla ja siltikään leipä ei irronnut yhtenä, tai edes viitenä palana. 

Pataleipä jäähtymässä

Kaiken kaikkiaan oli oikein onnistunut ateria (joka huuhdeltiin alas pirskahtelevalla sauvignon blancilla). 

Jälkkäriin ei nyt ollut aikaa panostaa, mutta pakastimesta löytyis mokkapaloja, jotka kuutioin suupalakokoisiksi, hyvin upposi nekin. Jo ennen kameran esillesaamista...

Viikonloppuna pitäisi päästä testaamaan paistettavaa raejuustoa, josko siitä saisi pihvejä bataattiranskalaisten seuraksi?

Hummus pitkän kaavan mukaan

Yhtenä iltana alkoi tehdä mieli hummusta. Oli syynä kasvissyöjän proteiininpuute vai mikä, mutta sitä piti saada. Ei tosin onnistunut ihan samana iltana, kun ensin piti liotella kuivia kikherneitä (10-12 h liotus). Ja seuraavana iltana sitten oli treenejä ja muuta, joten keittäminenkin vielä siirtyi. No viikonloppuna sitten! 
Valmiiksi liotetut kikherneet kattilaan ja sitten loppuhommiin. 

Kaivoin netistä reseptiä "hummusta kuivatuista kikherneistä" ja löysin tämän Hiidenuhman keittiön version: http://hiidenuhmankeittiossa.blogspot.fi/2014/04/hummus.html 

Sevanin kik-herneillä ja tahinilla hummushommat hoituu

Linkin ohjeiden mukaan sitten aineksia pöydälle ja hommiin. Edellisellä hummus-kerralla oli käytössä joku muu resepti ja siinä oli mukana sipulia. Joten lisäsin tähänkin äidin kasvimaalta peräisin olevia miniatyyrikokoisia salottisipuleita kokonaista 3 kappaletta. 

Valkosipulit ja salottisipulit lähdössä liikkeelle.

Päälle liotetut ja keitetyt kikherneet sekä tahini ja kone käyntiin. Onneksi on kone käytössä, Tahini oli seissyt jonkin aikaa jääkaapissa (puolikas purkillinen), joten se oli vähän kuivaa. En olisi jaksanut käsivoimilla tehdä ihan sileää tahnaa. Konettakin sai pyörittää aika pitkään, mutta tuli oikein tasainen, sileä tahna. 

Vielä tahini ja kik-herneet. Kohta kone käyntiin. 

Tässä reseptissä nesteenä oli vain kylmää vettä, joten valmiin hummuksen päälle lorautin sitten aikamoisen määrän oliiviöljyä. Lisäksi vaan paprikajauhetta. Ja sitten paahdetun leivän päälle. 

Hyvää mielelle ja keholle. 

Sileääkin sileämpi valmis hummus, päällä oliiviöljyä ja paprikajauhetta.

 Ja yksinkertaista ja edullistakin. Raaka-aineina siis kik-herneet, tahini, sipuli ja valkosipuli, vähän vettä. Kaikki onnellisesti sekaisin ja valmiin tahnan päälle oliiviöljyä ja paprikajauhetta. 

Hyvää hummustelua kaikille! 

#hummus #kikherne #tahini #ihanitetein

Tyttöjen ilta

Perjantaina vietettiin entisten työkavereiden, nykyisten ystävien, kanssa tyttöjen iltaa. Ruokapöydän ääressä tietenkin. Ruoan valmistelu alkoi jo päivällä, kun oli muista velvotteista selvitty.

Pannulla paahtumassa myskikurpitsan siemenet, lautasilla sipulia, tomaatti-basilikaseos ja omenalohkot. Uunissa paahtumassa myskikurpitsapalat.

Alkuun tarjolla oli bruschettaa: omaan juureen leivottu maalaishiivaleipä voideltiin öljyllä ja siveltiin valkosipulilla, paahdettiin uunissa ja kuorrutettiin pilkotulla tomaatilla ja basilikalla. Leivän leivoin jo aikaisemmin ja kaivoin nyt pakkasesta. Tämähän oli niitä pataleivän pataan kiinni jääneestä osasta juureksi tehtyä juurta ja siitä leivottua tiivistä leipää. (Ens kerralla täytyy juureen lisätä enemmän hiivaa.)

Bruschetassa keltaisia, tummia ja tavallisia punaisia kirsikkatomaatteja,  vähän punasipulia (äidin kasvimaalta), valkosipulia, basilikaa ja oliiviöljyä. 

 Hyvää oli. Kyytipoikana oli proseccoa, joka myös oli hyvää. 

Pääruokana tarjosin ekaa kertaa kokeilussa ollutta myskikurpitsarisottoa. Kurpitsan paahdoin uunissa, siemenet pesin ja paahdoin sitten pannulla ja muuten risottopohja oli perusrisottoa. Paahdettu kurpitsa soseutettiin sauvasekoittimella ja risoton ollessa melkein valmista sose vaan lisättiin risoton sekaan. Aika yksinkertaista. 
En itse tykkää voista risotossa, joten kaverit saivat lisätä voin pöydässä annoksiinsa. Itse lisäsin vain parmesaaniraastetta.  Ja ihan päällimmäiseksi vähän paahdettuja siemeniä ja rucolanlehtiä. 

Kurpitsarisottoa

Kyytipoikana taas proseccoa. Ja vähän luomuviiniä. Tällä kertaa en tullut kiinnittäneeksi huomiota viiniin, hyvää oli ja sopi hyvin risottoon. Risotossa oli makeutta, jonka kyseinen, kaverin tuoma viini leikkasi ihan kivasti. 

Nyt alkoi jo vatsat olla täysiä, mutta vielä piti saada jälkkäriäkin. Tällä kertaa ei ollut tarjolla kakkua (joita meillä yleensä syödään), vaan Kotikokki.netin reseptillä tehtyä omenahyvettä, joka on herkullista. Ja helppo tehdä ja onnistuu aina, kunhan vaan omenat ovat hyviä. Siinä lohkotut omenat vaan huiskaistaan vuokaan ja päälle laitetaan seos, jossa voita, kaurahiutaleita, sokeria ja mantelirouhetta sekä ripaus kanelia. Kaikki sekaisin ja puoli tuntia uunissa. Annoksen päälle vähän jädeä tai vaniljakastiketta. Nyt oli vaahdotettua vaniljakastiketta.Tai kuten minulla yleensä: vaniljakastiketta omenahyveellä.

Vaahdotettua vaniljakastiketta ja omenahyvettä.

Ja tämän kaiken päälle vielä sitten niitä aikaisemmin viikolla tehtyjä korvapuusteja (ei kuivia känttyjä vaan pakastimesta poimittuna juuri oikeanlaisia). 

Sitten olikin hyvä siirtyä sohvalle lasien kanssa nauttimaan. Ilta sitten venyikin... Koska meillä oli niin mukavaa. 

#tyttöjenilta #kotikokkinet #kurpitsarisotto #bruschetta

Korvapuustipäivä

Eilen 4.10. oli korvapuustipäivä. Sen innoittamana ryhdyttiin tyttären kanssa leipomaan. Olen kouluaikojen jälkeen leiponut pullaa tasan yhden kerran ja ne voisilmäpullat olivat ihan kamalia, kuivia ja ankeita. Mutta nyt kaivettiin Pirkan parhaat leivonnaiset -keittokirja esiin ja ryhdyttiin korvapuustihommiin. 

Taikina syntyi sutjakasti Kitchen aidin avulla ja sitä tuli paljon! (Jouduin lisäämään jauhoja rutkasti enemmän kuin Pirkan ohjeessa oli). Lapsi myös lähti kaverin kanssa leikkimään Pet Shopeilla, joten taikina sai kohota paljon pidempään kuin ohjeessa oli. Eli siinä vaiheessa, kun oltiin valmiita kaulimen kanssa, taikina pursui jo yli kulhon reunojen. No ei se mitään. 

Taikina kolmeen osaan ja jokaisesta levy, jolle voit ja sokeri-kanelisekoitus. Ja sitten rullaamaan. Se olikin sitten se haastavin vaihe tässä projektissa, leikkaamisen ohella. Resepteissä voisi joskus olla vaikka kuvat, miten leikkaaminen oikeasti hoituu. No tuli siitä jotain ja kohta meillä oli 4 pellillistä erikokoisia korvapuusteja odottamassa uuniin pääsyä.

Korvapuustitehdas: pullat rivissä, matkalla uuniin. 

Kun kerran leivotaan niin leivotaan sitten kunnolla...

Puustit olivat tosiaan keskenään aika erikokoisia, joten vähän säädettiin mitä pullia milläkin pellillä, jotta kypsyisivät suunnilleen samanaikaisesti. Yksi pelti kerrallaan sitten uuniin ja jännitys kohosi - mitäköhän tästä nyt tulee. 

Mutta ihanaa, pullat onnistuivat, maku oli kohdallaan, vaikkeivat ehkä olleet myyntikelpoisia ulkomuotonsa puolesta. Ainakaan kaikki. 

Ekat uunista ulos ja kolmannet matkalla paistumaan. 

Pakko oli heti maistaa. Hyvää oli!

Ensi kerralla sitten nätimpiä. Sen verran tyytyväisiä oltiin lopputulokseen, että kyllä meillä leivotaan pullaa toisenkin kerran. Eikä vain kakkuja. Viime viikolla tuli leivottua mm. pari omenakeikauskakkua Buzzfeedistä bongatun reseptin mukaan. Mutta se kakkupäivä oli sellainen säätöpäivä, että kuvat jäivät ottamatta. Tänään vien yhden keikauskakun kaverille kahvin seuraksi. Saa nähdä mikä on tuomio - viime kerralla keikausta maistaneet tykkäsivät kyllä kovasti. 

Mukavaa lokakuun jatkoa - aurinko vaan jatkaa paistamistaan. Joten hyvä ilma taas pyöräillä (toivottavasti keikauskakku pysyy kasassa pyörän kyydissä).