Pellillinen falafeleja

Kaikki falafel-ainekset blenderissä

Viikonloppuna oli taas aikaa ruoanlaitolle, kun perjantaina oli nauttinut illallista pitkän kaavan mukaan ravintola Villa Lillassa Espoossa. Koska menu siellä sisälsi eläinproteiineja, teki kotona mieli laittaa vegaaniruokaa. Lauantaina tein tomaattikastikkeen pitkän kaavan mukaan (kastikkeen kokoonkeitto n. 1,5 tuntia), pastaa ja juureen leivottua focacciaa. Sivuun tein  myös uunikuivattuja luumutomaatteja, joista saa ihanan maun lisäksi myös suutuntumaa. Sunnuntaina paistoin bataatiraneja, parsaa ja pellillisen falafeleja (kaikki eivät mahtuneet kuvan rasiaan). Falafeleihin on löytynyt hyvä kaava: edellisenä iltana kik-herneet likoomaan, aamulla huuhtelu ja veden vaihto, päivällä ainesten sekoittelu, pullien pyöritys ja paisto. Ja sitten nauttimaan! 

Syntyy pellillinen falafeleja

Liotetut ja pariin kertaan huuhdotut kik-herneet blenderiin, jossa pohjalla 1 keltasipuli, vähän bataattia (niitä pätkiä, joista ei tullut raneja), nippu minttua ja nippua lehtipersiljaa (yrttejä voi vaihtaa oman maun ja saatavuuden mukaan, näitä oli nyt kotona). Lisäksi öljyä ja oman maun mukaan mausteita. Näihin tuli nyt juustokuminaa, kurkumaa, savupaprikaa ja mustapippuria. Kun blenderissä on vähän aikaa jauhanut ja sekoitellut massaa, lisätään vähän maissijauhoa, joka sekoitellaan tasaisesti massaan. 

Sitten massa vaan pyöritellään pellillä palloiksi. Laitoin leivinpaperille oliiviöljyä ja seesaminsiemeniä ja pyörittelin pallot siemenissä. 

Pelti uuniin, n. 200 astetta ja 15-20 minuuttia, pallojen kääntäminen ja vielä 10 minuuttia paistoa. Helppoa ja hyvää ja riittää seuraavaankin päivään, jolloin maku on ainakin yhtä hyvä. 

Hyvää ruokahalua! 

Vihreä ohratto ja parsaa

Pääsiäisviikonloppuna oli taas aikaa kokkailla. Olin ostanut sitruunoita, että olisin tehnyt sitruuna-marenkitorttua, mutta eihän kotona ollutkaan munia. Eikä risottoriisiä, mutta ruokaohraa löytyi...

Löysin joltain viinisivustolta sitruuna-basilikarisoton ohjeen ja muokkasin siitä itselleni sopivan. Ensin piti karamellisoida salottisilppu (laitoin 3 salottisipulia ja parri valkosipulinkynttä), jonka sitten ajoin hienoksi tahnaksi blenderissä. 

Sitten aloitin ohraton valmistuksen, ensin pannulle öljyä ja ohrahelmet siihen paahtumaan. Kun olivat saaneet vähän väriä ja alkoivat tuoksua paahteiselle, kippasin päälle lasillisen valkoviiniä ja lisäsin sipulitahnan mukaan sekä aloitin hämmentelyn. Vähitellen aina nesteen imeydyttyä lisäilin kasvislientä ja hämmensin. 

Samaan aikaan blenderiin tilkka oliiviöljyä, nippu basilikaa, yhden luomusitruunan kuori raastettuna ja sen sitruunan mehu sekä valkosipulin kynsi ja mustapippuria rouhittuna suoraan myllystä sekä 2 sormisuolakidettä (pari lisää meni liemeen, jonka olin keitellyt muusta kokkauksesta jääneistä kasvisten roippeista ja vedestä). 

Toisella pannulla aloin vähitellen kypsentää myös parsaa. Keitin aluksi vähässä vedessä parsoja ja kun olivat vielä hyvin napakoita, mutta vähän jo kypsyneitä, kippasin jäljellä olevan veden pois ja paahdoin ruskean paistopinnan parsoihin. 

Kun ohra alkoi olla al dente, sekoitin myös basilika-sitruuna -liemen (se voisi olla myös tahna, jos olisi enemmän basilikaa suhteessa sitruunamehuun) ja parmesaaniraastetta ohrattoon. Juuston sulattua annostelin lautaselle parsojen ja parmesaaniraastekeon kera ja aloitin herkuttelun. 

Keväinen ja raikas ateria, joka maistui vielä seuraavanakin päivänä. 

Dumplings-päivä

 Hyvää ja huonoa palautetta dumplingeista

Tein lapsille ekaa kertaa dumplingeja ja palaute oli ihan ok. Isompi nosti metelin siitä, että täytteessä oli kaalia, pienempi sanoi vaan, että ihan hyvää (joka on häneltä hyvä palaute). 

Taikina on hyvin yksinkertainen: vettä 175 g ja vehnäjauhoa 320 g, sekoitetaan ja vaivataan, annetaan levätä puolesta tunnista tuntiin ja sitten taikinapallo pyöritellään isoksi renkaaksi (peukalo pallon läpi ja lähdetään venyttämään) ja sitten rengas pieniksi paloiksi, jotka pyöritellään maissijauhossa palloiksi. Pallot kaulitaan ohuiksi kiekoiksi, jotka yksitellen sitten täytetään halutulla täytteellä ja reunat kostutetaan vedellä, että saumat pysyvät kiinni. Netistä löytyy erilaisia taittelu- ja rypytysohjeita. 

Laitoin täytteeseen kaali- ja porkkanasuikaleita sekä sipulia ja valkosipulia, omiini lisäksi shimeiji-sieniä ja lapsille kanasuikaleita. Kasvikset paistetaan seesamiöljyssä pannulla al denteksi, lisätään mausteet (esim. korianterijauhetta, chilimurskaa, 5-maustetta) ja liemi (esim. soijaa, riisiviinietikkaa ja hunajaa). Kypsät kanasuikaleet ja kasvikset laitetaan taikinakiekkoihin, n. ruokalusikallinen on hyvä määrä suhteessa vajaan 10 cm taikinakiekkoon ja painellaan reunat kiinni. Seesamiöljytylle lämpimälle pannulle odottamaan kavereita. Kun pannu on täynnä nyyttejä nostetaan lämpötilaa ja paistetaan pohja ruskeaksi ja rapeaksi, jonka jälkeen lisätään vesi-maissijauhoseos ja peitetään kannella). Annetaan kypsyä kunnes neste on haihtunut ja taikina on kypsää, n. 7-10 minuuttia. Kumotaan lautaselle ja kas, kaunis pitsireunus kehystää pohjastaan rapeita nyyttejä. 

Nyyttien kypsyessä voi tehdä dippikastikkeet, joita meillä oli kolme: 

- pehmeä pähkinävoikastike

- tulinen pähkinävoikastike

- inkiväärillä maustettu soija-riisiviinietikkaliemi

Sitten vaan pöytään ja dippailemaan nyyttejä haluttuun dippiin. Herkullista! Ensi kerraksi pitää vaan keksiä kaalin tilalle yhtä helppo kasvis, ettei tarvitse kuunnella kaalikeittovalitusta. 

Ylijääneet dipit yhdistin ja käytin seuraavana päivänä nuudelien kastikkeena. 

Äyriäisrisottoa ja tomaattisalsaa

Viikonloppuna herkuteltiin pitkästä aikaa äyriäisrisotolla. Se on miesystävän herkkua, mutta nykyään syödään sitä harvemmin, koska pyrin syömään vegaanisesti mahdollisimman usein. 

Risoton pohjana on rapuliemi, jota keittelen aina rapujuhlia seuraavan päivän. Siinä liemessä on siis edellisen illan ravunkuoret, jääkaapista löytyneitä kasviksia, esim. porkkanaa, sipulia ja valkosipulia sekä mustapippuria. Tätä lientä keitän puolesta tunnista tuntiin, jonka jälkeen siivilöin ravunkuoret pois ja jatkan pelkän liemen kanssa. Sen kokoon keittämisessä kestää muutaman tunnin, joskus keitän jopa 5-6 tuntia, jonka jälkeen liemi on paksua ja tuoksuvaa. Jaan rasioihin ja pakastan ja otan rasia kerrallaan käyttöön tarpeen mukaan. Kokoonkeitetty liemi kestää jääkaapissa kuukausia ja pakastimessa on säilynyt parikin vuotta. 

Nyt lauantaiaamuna otin pakkasesta kokonaiset katkaravut sulamaan, kaadoin kiehuvaa vettä päälle ja annoin seistä huoneenlämmössä iltapäivään. Iltapäivällä ryhdyin sitten varsinaiseen ruoanlaittoon ja kuutioin sipulin (2 salottia) ja pienensin valkosipulin (3 kynttä) ja tein valmiiksi tomaattisalsan. Salsaan meni rasiallinen kirsikkatomaatteja. Pilkottuani tomaatit pieneksi laitoin ne kulhoon, jossa oli jo valmiiksi vähän oliiviöljyä, ripaus mustapippuria ja sopivasti basilikasilppua. Sekoittelut ja pöytään odottamaan. Samalla tein myös yrttiöljyn valmiiksi, eli morttelissa oliiviöljyä, basilikan lehtiä ja 1 varsi ja pari valkosipulin kynttä. Hieroin yrtin ja valkosipulin hienoksi ja siivilöin tarjoilukuppiin. Sattumat toiselle pannulle odottamaan. 

Risotto meni muuten normaalisti, mutta nyt ei ollut käsillä valkoviiniä, joten lorautin kuullotettujen sipulien ja riisien päälle calvadosta, jota olin laimentanut vedellä. Sitten nesteenä oli rapulientä ehkä 2 dl ja lisäksi se vesi, jossa katkaravut olivat päivän mittaan sulaneet. 

Lopuksi vielä sulaneet ja kuoritut katkaravut, parmesaania ja yrttilöljyn sattumissa paistettuja kampasimpukoita risottoon ja syömään. 

Kyytipoikana laseissa hyvää cremantia (jota ei kannata "haaskata" risottoon - siksi calvados tällä kertaa). Ja liemen kaapimiseen juureen leivottua leipää. 

Testasin muuten nyt calvadosia ekan kerran ruoanlaitossa ja toimi hyvin. Yleensä jääkaapissa on valkoviinitonkka tai -pullonpohjat, joka käy risottoon, mutta nyt ei ollut kumpaakaan, eikä myöskään kuivaa sherryä, joka sekin toimii loistavasti risotossa. Calvadosia olen joskus lorauttanut kermaan, kun olen tehnyt kermavaahtoa omenakakulle, mutta lämpimään ruokaan en ole kokeillut. Ei jäänyt varmasti viimeiseksi kokeiluksi, kun sitä on avattu pullo kaapissa, eikä sitä tule juotua. 

Juureen leivottu vehnäleipä paistettu uunipadassa. 

Vegaaninen viikonloppu: risottoa ja dumplingeja

Vietin viikonloppua hyvä ruoan parissa, mitenkäs muutenkaan. 

Lauantaina tein kuivatuista tateista sienirisottoa. Laitoin tädiltäni saamani tatit jo aamulla likoamaan ja illansuussa ryhdyin varsinaiseen ruoanlaittoon siivilöimällä tatit ja laittamalla nesteen kasvisfondin kanssa kattilaan. Kuullotin sipulit (salotti- ja valkosipuli) oliiviöljyssä, lisäsin risottoriisin ja valkoviinin pannulle ja aloin paistaa sipulia toisella pannulla. Samalla kun lisäilin risottoon nestettä jatkoin sienten paistamista. Kauan siinä kestikin, ennen kuin ne karamellisoituivat ja rapeutuivat.Mausteena oli vain pippurirouhetta ja vähän valkosipulimurskaa maustemyllystä. Risotto kypsyi siinä samalla ja heitin sienet joukkoon ja annostelin lautasille. Päälle vegaaniparmesaania (eli jauhettua cashew-pähkinää, johon sekoitettu ravintohiivaa ja hippusellinen suolaa), marinoitua punasipulia ja yrttiöljyä. Lasiin kylmää cremantia ja lauantai-illan juhla-ateria voi alkaa. 

Sunnuntaina tein dumplings-taikinan valmiiksi, pilkoin täytteen vihannekset ja lähdin aurinkoiselle sunnuntaikävelylle. Taikinaan tuli vain jauhoja ja lämmintä vettä. Laitoin kaikki kaapista löytyneet perusjauhot (puolikarkea vehnäjauho) ja kun ne loppuivat kesken, laitoin loput 00-jauhoa. Taikinaa vaivataan hetki, kunnes se on pehmeä pallo. Sitten vaan takaisin kulhoon kostean pyyhkeen alle lepäämään ja leipuri kevätilmaan. 

Vihanneksia pilkoin keräkaalia, pari porkkanaa ja sipulia sekä valkosipulia. Kastikkeeseen misoa, ponzu-kastiketta ja inkivääriä. 

Sisään taas tultuani pyörittelin taikinapötkylän maizenassa pieniksi palloiksi, jotka sitten kaulitsin pieniksi ympyröiksi eli dumpling-kuoriksi. Samalla paistoin täytteen suikaloidut vihannekset ja viimeisen pakastimesta löytämäni Elovena kaurajauhiserän mausteiden kera. Elovena kaurajauhis oli aivan mahtava tuote, mutta ilmeisesti liian pienen kysynnän vuoksi se poistui valikoimista - jo vuosi sitten kuluttajapakkauksena ja viime kesän aikana myös suurtalouspakkauksena, jota ostin ja pakastin sitten pienissä erissä. 

Kun vihannessekoitus oli valmis, täytin taikinaympyrät täytteellä (n. ruokalusikallinen per nyytti) ja suljin reunat kiinni kostuttamalla vedellä ja rypyttämällä nyytiksi. Rypytystaidoissa on vielä paljon parannettavaa! 

Sitten vaan valmiit nyytit kuumalle pannulle, jolla oli seesam-öljyä. Pohjat ruskeiksi ja karamellisoituneiksi, vähän vettä pannulle ja kansi päälle. Nyytit saivat sitten höyrystyä kypsiksi joitain minuuttiaa. 

Nyyttien kypsyessä sekoitin dippikastikkeen, johon tuli pähkinävoita iso ruokalusikallinen, lusikallinen hoisin-kastiketta, lusikallinen srirachaa ja toinen sweet chili -kastiketta ja notkistamiseksi soijaa ja riisiviinietikkaa sen verran, että kastike on niin nestemäinen, että siihen on hyvä dippailla valmiita dumplingeja. 

Lasiin colaa ja sitten syömään! Todella herkullista ja terveellistä vegaaniruokaa! 

Hapanjuurileipomista: focacciaa ja pizzaa

Olen jo parin vuoden ajan kokeillut innostua hapanjuurileivonnasta, mutta juuren kanssa on ollut ongelmia, kun en vaan ole saanut siitä riittävän aktiivista, jotta olisi jaksanut kohottaa leipiä. Viime syksynä lähdin tutkimaan asiaa ja etsimään ratkaisua. Katsoin netissä lukemattomia eri videoita ja sain oivalluksen, että vika on keittiössäni eikä juuressa. Ilmeisesti vanhan kerrrostalon keittiössä on liian kylmää ja vetoista juurelle eikä se siksi jaksa aktivoitua. Mutta ratkaisukin löytyi keittiöstä eli uunista. Siitä lähtien, kun olen ruokkinut juuren ja laittanut sen sitten uuniin, on juuri ollut ihanan kuplivaa jo päivässä, parissa. Ja juureen leivotusta leivästäkin on tullut kuohkeaa ja maukasta, kelpaa nirsolle teinillekin niin, että uunituore leipä katoaa hetkessä. Vieläkään eivät leivän ilmareiät ole paria senttiä halkaisijaltaan, kuten joillain netin hapanjuuriguruilla, mutta niitä kuitenkin on ja leipä on ihanan pehmeää rapean kuoren alla. 

Rohkaistuin siis taas testaamaan myös focacciaaa. Ja pizzaa. Samasta juuresta syntyivät molemmat, focaccia-taikinaaan tuli perusleipätaikinan lisäksi vähän hunajaa ja pizzataikinaan laitoin 00-jauhoja. Juuressa tavallista puolikarkeaa vehnäjauhoa. 

Molemmat taikinat sekoitin samaan aikaan, taikina sai levätä puoli tuntia ja sitten tein neljä kertaa taikinan taittelun ja sitten taikina sai taas levätä uunissa, tällä kertaa n. 8 tuntia. Focaccia meni tässä vaiheessa oliiviöljyllä siveltyyn lasiseen uunivuokaan ja pizzataikina sai jatkaa samassa kulhossa. 

Kahdeksan tunnin jälkeen oltiin jo illassa ja taikinat saivat viimeisen hellittelyn ennen viimeistä kohotusta. 

Focaccian taittelin kolmeen osaan pieneksi nelikulmioksi (noin suunnilleen) ja mätkäytin taikinan takaisin samaan uunivuokaan, jonka reunoille olin sivellyt uuden kerroksen oliiviöljyä. Peitin vuoan vähän kostealla keittiöpyyhkeellä ja laitoin takaisin sinne kylmään uuniin. Pizzataikina taas siirtyi taittelun jälkeen jääkaapin alahyllylle, jossa sai kylmäkohotuksen. 

Pikakelaus sunnuntaiaamupäivään, jolloin oltiin valmiita lämmittämään uuni ja seuraamaan miten paisto tekee ihmeitä. 

Nostin pizzataikinan jauhotetulle työtasolle ja pyörittelin taikinasta neljä pienempää palloa, peitin pyyhkeellä ja aloin käsittelemään focacciaa. Taikina oli kiltisti täyttänyt koko lasisen uunivuoan ja pinnassa oli muutama ilmakupla. Kaatelin pinnalle lisää oliiviöljyä ja sirottelin päälle morttelissa murskaamani seoksen, jossa oli sormisuolahiutaleita, kuivattua rosmariinia ja kuivahtaneita basilikan lehtiä ja varrenpätkiä. Ja uuniin. Seuraamassani ohjeessa sanotaan, että 220 astetta ja 25-30 minuuttia, mutta leipä ei tuntunut ihan kypsältä 30 minuutin kohdalla, joten paistoin sitä 35 minuuttia. Paiston aikana leivoin pizzapallot pizzoiksi, eli painelin käsin pallot kiekoiksi ja levittelin niitä vähän vanuttamalla rystysten päällä. Täytteet päälle ja uunissa focaccian paistuessa lämmenneen pizzakiven päälle. Todella hyvää. 

Sen myötä, kun juuren herättely uunissa on lähtenyt sujumaan, on hapanjuurileivontaani tullut myös rentoutta. Suurin osa somen hapanjuurileipojista painottaa tarkkoja mittoja, mutta onneksi siellä on ollut myös rentoja osaajia, joista omakin suhtautuminen on saanut pontta. Muutaman onnistuneen leivän jälkeen alkaa jo tietää, miltä leipätaikinan koostumuksen pitää käsissä tuntua ja olenkin tehnyt muutaman taikinan ilman vaakaa, ihan käsituntumalla. Ihan yhtä kuohkeaa ei ole tullut, mutta hyvää kuitenkin. Ja olen tehnyt myös naan-leipää käsituntumallaa, jolloin vain sekoitan juureen jauhoja ja lisään jugurttipurkin jämien jälkeen nestettä sen verran kuin tuntuu kädessä hyvältä. Jollain kerralla jugurttia oli 500 g purkista puolet ja toisella kerralla ehkä kolmasosa, eli kädenlämpöistä vettä oli ekalla kerralla sitten vähemmän ja toisella enemmän. Valmiin naanin pehmeys on ollut sitten enemmän kiinni paiston pituudesta. 

Meal prepping madness eli pörssisähkön käyttäjän säästöpäivä

Minulla on ollut tapana tehdä viikonloppuna valmiiksi muutama ateria jääkaappiin ja pakastimeen, että jokaiseen kiireiseenkin päivään on hyvää ja ravitsevaa syötävää. 

Tammikuun pakkasilla sähkön hinta on noussut pilviin ja uunia ei ole tehnyt mieli käyttää. Nyt heräsin sunnuntaihin kurkku karheana, joten treeni oli pois laskuista. Ja Fingridin pörssisähkösovellus näytti pitkästä aikaa uuniystävällisiä lukemia, joten kävin tuumasta toimeen. 

Päivän listalla olivat: 

- paahdetut paprikat vegaaniseen tomaattikastikkeeseen

Tämän tomaattikastikkeen reseptin olen alunperin bongannut netistä ja teen sitä vähän sen mukaan soveltaen, mitä kaapista löytyy. 

Paprikaa ja punasipulia tomaatti-
kastikkeeseenja porkkanaa falafeleihin

Paahdetaan paprikat uunissa, kuoritaan ja viskataan ne blenderiin aurinkokuivattujen tomaattien ja chilin sekä mausteiden kanssa. Itse käytän yleensä mustapippuria ja savupaprikaa, ehkä valkosipulia. Blenderissä n. puoli purkillista aurinkokuivattuja tomaatteja, 1 paprika ja 1-1,5 chiliä (riippuen chilin tulisuudesta). Ja pannulle myös pari ruokalusikallista tomaattipyrettä.

Kun on sopiva tahna kasassa, laitetaan se pannulle, jossa kiehautetaan se tomaattien öljyn ja tomaattipyreen kanssa. Ohennetaan kauramaidolla tai -kermalla. Voit käyttää myös muuta kasvipohjaista maitoa. 

Ja sitten vaan keität pastan ja sekoitat kastikkeeseen. Vähän tuoretta basilikaa päälle ja itse pilkon välillä myös vähän kirsikkatomaattia lisätäkseni raikkautta annokseen. Jos ei vegaaniudella väliä, saat annokseen umamia raastamalla vähän parmesaania vielä koko komeuden päälle. 

Maistuu myös vegaanisen vaihtoehdon kanssa, nyt ei vaan ollut cashew-pähkinöitä, joista saa vähän samaa makua raastamalla cashewt hienoksi ja sekoittamaalla ravintohiivaa jauheeseen. 

- falafelit uunissa

Falafeleista tulee uunissa hyviä, ei yhtä rapeita kuin uppopaistamalla, mutta terveellisempiä. Ja helppo tehdä: blenderiin purkillinen kikherneitä (suolaliemi meni viemäriin), nippu persiljaa iso kasa (kuivattua ehkä 1,5 dl), puoli nippua korianteria, pari valkosipulin kynttä, 1 isohko sipuli tai pari pienempää ja mausteita: juustokuminaa n. 1 tl, kardemummaa vajaa tl, pippurirouhetta n. 1 tl, vähän suolaa. 

Vähärasvaiset falafelit uunissa

Surauta karkeaksi massaksi ja lisää pari ruokalusikallista jauhoa ja vähän ruokasoodaa ja laita jääkaappiin jäähtymään. Massaan voi lisätä myös vaikka jotain juuresta (nyt porkkanaa), josta tulee lisää makua. 

Kun massa on jäähtynyt, pyöritä massasta pieniä palloja (öljytyin käsin) ja laita pannulle. Uuni 220 astetta ja yhteensä puoli tuntia (käännä falafelit puolivälissä). Hyvää! 

Syö esim. paahdettujen bataattien tai bataattiranejen sekä vaahdotetun fetan kanssa. 

Vaahdotettu feta tulee helposti (sekin) blenderissä: yksi feta-pala (esim. Patros) ja pari ruokalusikallista kreikkalaista jugurttia - sykättele niin kauan kunnes on sileä tahna. Syö falafeleiden kanssa. Tai dippaa fetaan vaikka focacciaa tai muuta hyvää leipää. 

- paahdetut bataatit

Pilko bataatit kuutioiksi tai pitkulaisiksi ranskalaisiksi, levitä uunipellille. Päälle öljyä ja mausteita, esim. pippuria, chilirouhetta ja paprikaa sekä vähän (n. 1 rkl) maissijauhoa, pyörittele ja laita uuniin. Taas reilu 200 astetta ja puolisen tuntia, kääntely puolivälissä. Sopii erinomaisesti vaikka falafelien kanssa. Tai kanaa syövät lapset tykkäävät vaikka fileiden tai siipien kanssa. 

Bataattikuutioita ja falafeleja vaahdotetun fetan kanssa. 

Jälkkäriksi paistoin Runebergin muffinitorttuja

Alkuperäinen resepti on Iltasanomista, itse laitan enemmän mantelijauhoa ja vähemmän vehnäjauhoja. Amaretto tai punssi olisi hyvä kostuke, mutta niitä ei nyt ollut, eli kostutin kauramaidolla. Ja laitoin jääkaappiin odottamaan isompaa makeannälkää, jolloin saavat koristeeksi vadelmahillosilmän ja tomusokerikuorrutusrenkaan. 

Ja siinä onkin suunnilleen jo viikon lounaat.