Viikonloppuna herkuteltiin pitkästä aikaa äyriäisrisotolla. Se on miesystävän herkkua, mutta nykyään syödään sitä harvemmin, koska pyrin syömään vegaanisesti mahdollisimman usein.
Risoton pohjana on rapuliemi, jota keittelen aina rapujuhlia seuraavan päivän. Siinä liemessä on siis edellisen illan ravunkuoret, jääkaapista löytyneitä kasviksia, esim. porkkanaa, sipulia ja valkosipulia sekä mustapippuria. Tätä lientä keitän puolesta tunnista tuntiin, jonka jälkeen siivilöin ravunkuoret pois ja jatkan pelkän liemen kanssa. Sen kokoon keittämisessä kestää muutaman tunnin, joskus keitän jopa 5-6 tuntia, jonka jälkeen liemi on paksua ja tuoksuvaa. Jaan rasioihin ja pakastan ja otan rasia kerrallaan käyttöön tarpeen mukaan. Kokoonkeitetty liemi kestää jääkaapissa kuukausia ja pakastimessa on säilynyt parikin vuotta.
Nyt lauantaiaamuna otin pakkasesta kokonaiset katkaravut sulamaan, kaadoin kiehuvaa vettä päälle ja annoin seistä huoneenlämmössä iltapäivään. Iltapäivällä ryhdyin sitten varsinaiseen ruoanlaittoon ja kuutioin sipulin (2 salottia) ja pienensin valkosipulin (3 kynttä) ja tein valmiiksi tomaattisalsan. Salsaan meni rasiallinen kirsikkatomaatteja. Pilkottuani tomaatit pieneksi laitoin ne kulhoon, jossa oli jo valmiiksi vähän oliiviöljyä, ripaus mustapippuria ja sopivasti basilikasilppua. Sekoittelut ja pöytään odottamaan. Samalla tein myös yrttiöljyn valmiiksi, eli morttelissa oliiviöljyä, basilikan lehtiä ja 1 varsi ja pari valkosipulin kynttä. Hieroin yrtin ja valkosipulin hienoksi ja siivilöin tarjoilukuppiin. Sattumat toiselle pannulle odottamaan.
Risotto meni muuten normaalisti, mutta nyt ei ollut käsillä valkoviiniä, joten lorautin kuullotettujen sipulien ja riisien päälle calvadosta, jota olin laimentanut vedellä. Sitten nesteenä oli rapulientä ehkä 2 dl ja lisäksi se vesi, jossa katkaravut olivat päivän mittaan sulaneet.
Lopuksi vielä sulaneet ja kuoritut katkaravut, parmesaania ja yrttilöljyn sattumissa paistettuja kampasimpukoita risottoon ja syömään.
Kyytipoikana laseissa hyvää cremantia (jota ei kannata "haaskata" risottoon - siksi calvados tällä kertaa). Ja liemen kaapimiseen juureen leivottua leipää.
Testasin muuten nyt calvadosia ekan kerran ruoanlaitossa ja toimi hyvin. Yleensä jääkaapissa on valkoviinitonkka tai -pullonpohjat, joka käy risottoon, mutta nyt ei ollut kumpaakaan, eikä myöskään kuivaa sherryä, joka sekin toimii loistavasti risotossa. Calvadosia olen joskus lorauttanut kermaan, kun olen tehnyt kermavaahtoa omenakakulle, mutta lämpimään ruokaan en ole kokeillut. Ei jäänyt varmasti viimeiseksi kokeiluksi, kun sitä on avattu pullo kaapissa, eikä sitä tule juotua.
 |
| Juureen leivottu vehnäleipä paistettu uunipadassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti