Dumplings-päivä

 Hyvää ja huonoa palautetta dumplingeista

Tein lapsille ekaa kertaa dumplingeja ja palaute oli ihan ok. Isompi nosti metelin siitä, että täytteessä oli kaalia, pienempi sanoi vaan, että ihan hyvää (joka on häneltä hyvä palaute). 

Taikina on hyvin yksinkertainen: vettä 175 g ja vehnäjauhoa 320 g, sekoitetaan ja vaivataan, annetaan levätä puolesta tunnista tuntiin ja sitten taikinapallo pyöritellään isoksi renkaaksi (peukalo pallon läpi ja lähdetään venyttämään) ja sitten rengas pieniksi paloiksi, jotka pyöritellään maissijauhossa palloiksi. Pallot kaulitaan ohuiksi kiekoiksi, jotka yksitellen sitten täytetään halutulla täytteellä ja reunat kostutetaan vedellä, että saumat pysyvät kiinni. Netistä löytyy erilaisia taittelu- ja rypytysohjeita. 

Laitoin täytteeseen kaali- ja porkkanasuikaleita sekä sipulia ja valkosipulia, omiini lisäksi shimeiji-sieniä ja lapsille kanasuikaleita. Kasvikset paistetaan seesamiöljyssä pannulla al denteksi, lisätään mausteet (esim. korianterijauhetta, chilimurskaa, 5-maustetta) ja liemi (esim. soijaa, riisiviinietikkaa ja hunajaa). Kypsät kanasuikaleet ja kasvikset laitetaan taikinakiekkoihin, n. ruokalusikallinen on hyvä määrä suhteessa vajaan 10 cm taikinakiekkoon ja painellaan reunat kiinni. Seesamiöljytylle lämpimälle pannulle odottamaan kavereita. Kun pannu on täynnä nyyttejä nostetaan lämpötilaa ja paistetaan pohja ruskeaksi ja rapeaksi, jonka jälkeen lisätään vesi-maissijauhoseos ja peitetään kannella). Annetaan kypsyä kunnes neste on haihtunut ja taikina on kypsää, n. 7-10 minuuttia. Kumotaan lautaselle ja kas, kaunis pitsireunus kehystää pohjastaan rapeita nyyttejä. 

Nyyttien kypsyessä voi tehdä dippikastikkeet, joita meillä oli kolme: 

- pehmeä pähkinävoikastike

- tulinen pähkinävoikastike

- inkiväärillä maustettu soija-riisiviinietikkaliemi

Sitten vaan pöytään ja dippailemaan nyyttejä haluttuun dippiin. Herkullista! Ensi kerraksi pitää vaan keksiä kaalin tilalle yhtä helppo kasvis, ettei tarvitse kuunnella kaalikeittovalitusta. 

Ylijääneet dipit yhdistin ja käytin seuraavana päivänä nuudelien kastikkeena. 

Äyriäisrisottoa ja tomaattisalsaa

Viikonloppuna herkuteltiin pitkästä aikaa äyriäisrisotolla. Se on miesystävän herkkua, mutta nykyään syödään sitä harvemmin, koska pyrin syömään vegaanisesti mahdollisimman usein. 

Risoton pohjana on rapuliemi, jota keittelen aina rapujuhlia seuraavan päivän. Siinä liemessä on siis edellisen illan ravunkuoret, jääkaapista löytyneitä kasviksia, esim. porkkanaa, sipulia ja valkosipulia sekä mustapippuria. Tätä lientä keitän puolesta tunnista tuntiin, jonka jälkeen siivilöin ravunkuoret pois ja jatkan pelkän liemen kanssa. Sen kokoon keittämisessä kestää muutaman tunnin, joskus keitän jopa 5-6 tuntia, jonka jälkeen liemi on paksua ja tuoksuvaa. Jaan rasioihin ja pakastan ja otan rasia kerrallaan käyttöön tarpeen mukaan. Kokoonkeitetty liemi kestää jääkaapissa kuukausia ja pakastimessa on säilynyt parikin vuotta. 

Nyt lauantaiaamuna otin pakkasesta kokonaiset katkaravut sulamaan, kaadoin kiehuvaa vettä päälle ja annoin seistä huoneenlämmössä iltapäivään. Iltapäivällä ryhdyin sitten varsinaiseen ruoanlaittoon ja kuutioin sipulin (2 salottia) ja pienensin valkosipulin (3 kynttä) ja tein valmiiksi tomaattisalsan. Salsaan meni rasiallinen kirsikkatomaatteja. Pilkottuani tomaatit pieneksi laitoin ne kulhoon, jossa oli jo valmiiksi vähän oliiviöljyä, ripaus mustapippuria ja sopivasti basilikasilppua. Sekoittelut ja pöytään odottamaan. Samalla tein myös yrttiöljyn valmiiksi, eli morttelissa oliiviöljyä, basilikan lehtiä ja 1 varsi ja pari valkosipulin kynttä. Hieroin yrtin ja valkosipulin hienoksi ja siivilöin tarjoilukuppiin. Sattumat toiselle pannulle odottamaan. 

Risotto meni muuten normaalisti, mutta nyt ei ollut käsillä valkoviiniä, joten lorautin kuullotettujen sipulien ja riisien päälle calvadosta, jota olin laimentanut vedellä. Sitten nesteenä oli rapulientä ehkä 2 dl ja lisäksi se vesi, jossa katkaravut olivat päivän mittaan sulaneet. 

Lopuksi vielä sulaneet ja kuoritut katkaravut, parmesaania ja yrttilöljyn sattumissa paistettuja kampasimpukoita risottoon ja syömään. 

Kyytipoikana laseissa hyvää cremantia (jota ei kannata "haaskata" risottoon - siksi calvados tällä kertaa). Ja liemen kaapimiseen juureen leivottua leipää. 

Testasin muuten nyt calvadosia ekan kerran ruoanlaitossa ja toimi hyvin. Yleensä jääkaapissa on valkoviinitonkka tai -pullonpohjat, joka käy risottoon, mutta nyt ei ollut kumpaakaan, eikä myöskään kuivaa sherryä, joka sekin toimii loistavasti risotossa. Calvadosia olen joskus lorauttanut kermaan, kun olen tehnyt kermavaahtoa omenakakulle, mutta lämpimään ruokaan en ole kokeillut. Ei jäänyt varmasti viimeiseksi kokeiluksi, kun sitä on avattu pullo kaapissa, eikä sitä tule juotua. 

Juureen leivottu vehnäleipä paistettu uunipadassa.